6/25/17

sairasloma ja treenikielto

Moikka! Kuten edellisessä postauksessa jo pohjustelinkin: tällä kertaa aion kirjoitella vähän asioita liittyen
sairaslomaan ja treenikieltoon, siitä selviämiseen henkisesti ja fyysisesti sekä omista kokemuksistani.
Kuten monet jo varmasti tietävätkin, olen nyt ollut lähestulkoon koko kevään polvivamman
takia sairaslomalla. Miten olen saanut nyt aikani kulumaan, mitä olen tehnyt, miten olen voinut?

Usein sairaslomat ja treenikiellot tulevat jokseenkin yllättäen. Vammautuessa tai muun harjoittelun
estävän vaivan ilmentyessä saattaa ehkä käydä mielessä muutaman treenipäivän väliin jättäminen.
Ei sen kummempaa. Viikonloppu lepoa ja sitten taas takaisin töihin, eikö vain?
No - jos lääkäri sitten sanookin, että nyt kuukauden paussi kaikesta liikunnasta. Sen jälkeen voi
ehkä harkita vesikävelyä. Ja sitten yllättäen sairasloma vain venyy ja venyy ja venyy. Tällainen tilanne saattaa
tuntua hirmuisen raskaalta ja vaikealta - siltä se saakin tuntua! Jos joutuu luopumaan jostain (oli se sitten väliaikaisesti
tai lopullisesti), mitä on yleensä tehnyt päivät pitkät ja mikä on ollut ainoa tavoite elämässä, on
erittäin okei olla surullinen. Kukapa ei olisi? Itselläni sairasloman alkupuoli meni suhteellisen
helposti. Kävin katsomassa treenejä, treenasin yläkroppaa minkä kerkesin ja opettelin koreografioita
kevätnäytöksiin aamusta yöhön. Tein lukiojuttuja ahkerasti. Uskalsin syödä enemmän, koska ei tarvinnut seistä rivissä vertailtavana
joka päivä ja sain myös nukuttua aamuisin pidempään. Tämä johtui ainoastaan siitä, että minulla
oli yhä toivoa ja varmuutta loppukeväälle: olin päättänyt olevani mukana kevätnäytöksissä.
Kun sairaslomaani pidennettiin, tuntui kuin elämästä olisi pudonnut pohja. Syntyi suuri pelko ja ahdistus.
Pelko tulevaisuudesta: mitä jos urani tyssää jo ennen kuin se ehtii alkaa? Tälläkin hetkellä, kun en vieläkään
saa tanssia, hiipii tämä ajatus aina välillä päähän. Onhan se ihan aiheellinen pelko tietysti, mutta ei sen pitäisi
antaa hallita elämää.
Ahdistus tuli lähinnä omasta kehosta. Syöminen ei tuntunut enää tarpeelliselta, koska mitä muka kulutan, jos en treenaa?
Alkoi myös pakkoliikunta, jota minulla on hyvin hyvin vähän ollut aiemmin, koska olen automaattisesti
saanut päivittäin mukavan määrän liikuntaa. Nyt kun treeniä ei ollut, en pystynyt olemaan paikallani.
Kävelin kaikki pitkätkin välimatkat, vaikka olisin raitiovaunulla tai bussilla päässyt. En katsonut
harjoituksia istuen lattialla, vaan venytellen, lihasliikkeitä tehden, seinää vasten istuen. Olin väsynyt ja kuluin nopeasti loppuun.
Tämä treenaaminen ei ollut sellaista, mistä olisin nauttinut: lähinnä vain keino hallita ahdistusta,
joka mitättömän energiansaannin ja pakkoliikunnan ansiosta vain lisääntyi. Voitte vain arvata, ettei
tilanne päättynyt hyvin.
Lopulta makasin koko päivän sängyssä tekemättä mitään. En jaksanut kävellä edes jääkaapille.
Laskin minuutteja siihen, että voisin mennä suihkuun - suihkun jälkeen voisi taas mennä nukkumaan.
Koulujutut jäivät tekemättä ja balettitunnit katsomatta.
Ulkopuolisen avun kautta oloni saatiin kohentumaan, ja nyt viimeaikoina on mennyt taas paremmin.
Tämä oli opettavainen kevät. Nyt tiedän, miten varautua tuleviin sairaslomiin. Tiedän, mitä tehdä
toisin ja missä voisin höllätä itseni kanssa. Näitä ajatuksia aion nyt kirjoittaa teidänkin nähtävillenne.

1. Hengitä ja anna aikaa itsellesi. Kuten jo sanoin, tilanne voi ja saa tuntua pahalta. Ei se mitään.
Itke jos itkettää, hakkaa tyynyä jos siltä tuntuu. Käänny kuraattorien, psykologien, terapeuttien, opettajien,
lääkäreiden, vanhempien, ystävien tai kenen tahansa luotettavan tahon puoleen. Puhu tunteistasi ja
ajatuksistasi. Kirjoita niitä ylös. Älä anna niiden syödä itseäsi sisältä. Hengitä, hengitä, hengitä.
2. Anna itsellesi anteeksi. Jos tilanne on se, että makaat sängyn pohjalla, etkä löydä motivaatiota
nousemiseen, ole onnellinen että tilanne todellakin saa olla se. Jaksamattomuus ei ole sinun syytäsi.
Halaa itseäsi, sano että kaikki järjestyy, koska kaikki todellakin tulee järjestymään.
3. Syö. Ihminen kuluttaa aivan mielettömiä määriä kaloreita päivittäin, vaikka ei urheilisikaan. Jos
et syö, sinä mm. menetät suurella työllä kehittyneet lihaksesi, mielialasi laskee, paluu treeneihin tuntuu vaikeammalta
ja niin edelleen. Lista on pitkä, älä kokeile nähdäksesi mitä muuta siihen sisältyy.
4. Lepää. Jos sinulle määrätään lepoa, niin lepää. Ansaitset levon. Nauti kiireettömyydestä ja siitä,
että jokainen solusi saa hetken olla vain paikallaan. Sinulla on koko elämä aikaa juosta pää kolmantena
jalkana. Mutta nyt: anna kaiken vain lipua ohi ja jatka vauhdikasta arkeasi vasta, kun sen aika on.
5. Etsi uusia rentoutumismenetelmiä. Lukeminen, telkkari, kylpeminen, kirjoittaminen, leipominen.
Mikä vain on mahdollista. Itse olen kokenut erittäin hyödylliseksi Taijin.
6. Pidä hauskaa! Tapaa ystäviäsi nyt kerrankin, kun sinulla on aikaa. Matkustele, tutki kotikulmiasi.
Käy ulkona ja hymyile sydämestäsi. Tunne, miten maailma hymyilee takaisin!
7. Opiskele. Kun aikaa on enemmän, voit mennä vaikkapa kirjastoon lukemaan koulujuttuja.
Voit panostaa kesken oleviin opintoihisi tai alkaa opiskelemaan jotain uutta, joka sinua kiinnostaa.
Arvosanat kohoavat helposti, kun käyttää päivästä vähän ylimääräistä aikaa lukemiseen ja muistiinpanoihin.
Ja mikä onkaan parempaa, kuin uusien asioiden oppiminen!
Tässä kohtaa kuitenkin muistutan, ettei tätäkään ole pakko tehdä. Jos opiskelu ei tunnu oikealta asialta
sinulle juuri nyt tehtäväksi, niin älä tee sitä! Käytä aika jotenkin toisin.
8. Käy katsomassa treenitunteja tai vanhoja tanssivideoitasi ja kirjoita korjauksia ylös. Tanssinkin opiskeluun
kuuluu paljon sitä päänsisäistä työskentelyä. Kun pääset takaisin tunneille, tiedät jo valmiiksi, mitä lähdet kehittämään!
9. Treenaa muita asioita. Jos treenikielto on sellainen, ettet saa tehdä mitään, niin palaa ehdottomasti
kohtaan 4. Sitä suosittelen kaikille: absoluuttista taukoa, vaikkakin sitten lyhyttä, jotta saa koota
hieman ajatuksiaan. Kun oma olo sen sallii, niin treenaa niitä asioita, jotka eivät vammaasi koske.
Jalkavamman omaavat voivat treenata ylävartaloa ja vice versa. Keskivartalotreeniä pystyy tekemään
aika monimuotoisesti.
Kannattaa keskittyä omien heikkouksien vahvistamiseen ja niiden harjoittamiseen. Tämäkin tulee
helpottamaan paluuta treeneihin.
 Tässä vielä huomautus: pyri erottamaan pakkoliikunta ja puhdas halu treenata.
Sinun ei ole pakko juosta salille ja takaisin monta kertaa päivässä, jos et niin halua tehdä.
10. Kuntouta rauhassa. Älä palaa harjoittelun pariin liian aikaisin, sillä vaarana on pidennetty sairasloma tai lopullinen kielto.
Käy ammattitaitoisilla fysioterapeuteilla, jotka ohjaavat sinulle oikeat liikkeet vammautuneen kehonosan
kuntouttamiseen. Yksilöllisten harjoitteiden ohella esimerkiksi kevyt uinti tai vesijuoksu/kävely ovat
loistavia kuntoutusmenetelmiä veden kannatuksen ansioista.

Paljon tsemppiä kaikille vammoista ja muista vaikeuksista kärsiville. Kyllä me tästä selvitään!
Toivottavasti postauksesta oli jollekin apua. Mukavaa viikonloppua, nauttikaa kesästä!

4 comments:

  1. "hymyile sydämestäsi!" ihanasti sanottu <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun impro-opettaja Johanna Nuutinen (love her!!) sanoo aina noin jossain vaiheessa tuntia ja se on jäänyt mulla todella vahvasti mieleen, koska munkin mielestä se on aivan ihanasti sanottu. Halusin jakaa tällaisen ajatuksen myös tämän blogini lukijoille, ja ilmeisesti kannatti - ihanaa että se miellytti sua! <3

      Delete
  2. Kovilla olet ollut, mutta ilmeisesti parempaan päin menossa nyt. Vammat ovat vaikeita niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ihania lomakuvia, jossain päin Espanjaa ilmeisesti? Rutistus!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, kiitos kovasti! Madridissa olimme, ja kohta lähden jälleen Italiaan.
      Ps. Viisitoista minuuttia sitten sain lääkäriltäni tiedon, että voin hiljalleen alkaa tehdä paluuta baletin pariin... :--)

      Delete