1/15/17

viikko 2

 Hei vain kaikille! Nyt on palattu arkeen ja täytyy myöntää, että on tuntunut vielä rankemmalta kuin
odotin. Lihakset ovat jumissa sellaisista paikoista, missä en edes tiennyt että on lihaksia. Alkuviikosta
pohkeeni tekivät kivuliasta kuolemaa ja penikat päättivät ilmoitella itsestään. Ja mustelmia joka puolella
Emrecanin tunneilta. Ja unirytmi... noh, sitä etsiessä!

Olen saanut heti vuoden alkuun Ophelielta todella hyviä korjauksia. Ensiviikolla Ophelie on pois,
joten Ulrika pitää tietääkseni kaikki tunnit. Luulen, että se on ihan hyvä juttu, sillä nyt voin paneutua
Ophelien antamiin korjauksiin ja kun hän tulee takaisin, niin voi olla että olen jo saanut parannettua niitä!
Olen huomannut kuntoni laskeneen jälleen. Jo tangossa näen tähtiä ja hengästyn hurjasti. Tiistaina
tapahtuneen äksidentin jälkeen Ophelie on päättänyt pitää huolta siitä, että juomme tunnilla. Nyt,
hyvin hyvin pitkästä aikaa, itsekin kannan siis vesipulloa mukana tunnilla. Eihän se kuntoa nosta,
mutta tunnin edetessä nopeaa vauhtia tekee varmasti hyvää ottaa välillä tilkka nestettä.
Mitäs muuta tässä ensimmäisen viikon aikana, hmm.. Ai niin! En muista maininneeni edellisessä
postauksessa, että alan nyt tehdä variaatiota Le Corsairesta. Se on teknisesti hyvin kehittävä,
fouetteineen kaikkineen. Aluksi harjoittelu saattaa olla aika katastrofaalista, mutta ehkä tästä tulee jotain!
Olen myös päässyt käsiksi uusiin Yumikoihini, jotka saapuivat juuri ennen joulua. Vaaleanvioletti
Tamara tummansinisillä trimmeillä ja musta-violetti Alicia harmailla trimmeillä. Onko mitään parempaa,
kuin uudet balettipuvut?

Eilisen ja tämän päivän vietän lepäillen ja lihaksia rentouttaen, jotta ensiviikolla lähtisi heti alkuun
hyvien tulosten pyydystäminen. Aivoja en ikävä kyllä saa tänään rentoutettua, sillä huomasin pari
päivää sitten lisänneeni itseni väärälle IT-kurssille ja tehneeni sen kurssintehtävät. Täten osa oikean kurssin
palautuksista on jo mennyt umpeen, joten olen siitä aika pahasti jäljessä. Opettaja antoi minulle
tämän viikonlopun aikaa tehdä palautukset, joten ei kai tässä muuta auta kuin syventyä Abittien
ja Digabien maailmaan venyttelyn ja lihashuollon lomassa!
Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille, ja hyvää alkavaa viikkoa.

1/3/17

vuosikatsaus 2016

Moikka, ihanat lukijani! Ajattelin, että kurkkaamalla vuoden 2016 tapahtumat läpi, olisi
helpompi aloittaa vuosi 2017. En ole aikoihin kirjoittanut tänne mitään, joten ette varmastikaan
ole perillä viimeaikaisista jutuista! Muistin virkistämiseksi aloitetaan kuitenkin vuosi sitten tammikuusta.
TAMMIKUU
Vuosi 2016 alkoi minulla psyykkisesti todella huonosti. Jo vuoden vaihtuessa olin huonovointinen
ja surullinen. Tammikuu ei siis ollut helppoa aikaa, enkä edes muista siitä muuta kuin kohokohtia.
Kävimme katsomassa Pietarin baletin Joutsenlammen sekä Kansallisoopperan Bajadeerin, jossa
pääosassa oli Svetlana. Oli kyllä uskomattomin esitys, jonka olen ikinä nähnyt. Svetlanan tulkinta
Nikyan roolista sai kyllä sekä minut että lukuisat muut katsojat kyyneliin.
Seuraavana päivänä alkoi Valtakunnalliset balettikilpailut, joissa olin ensimmäistä kertaa mukana
ryhmänumerossa. Numeromme ei sijoittunut, mutta olimme silti tyytyväisiä suoritukseemme!
HELMIKUU
Helmikuussa tein kovasti töitä itsenäisesti. Heti loman päätyttyä menin Akatemialle treenaamaan
uutta variaatiota. Terveys alkoi pettää yhä enemmän, mutta painoin vain menemään.
Opin tekemään fouetteita kärjillä ilman järkyttävää pelkoa kaatumisesta.
MAALISKUU
Jaa-a. Pakko myöntää, ettei minulla ole paljoa sanoja tälle kuukaudelle. Tein yhteishaun, täytin 16 vuotta ja lähes heti sen jälkeen jouduin sairaalaan. Kroppa petti.
HUHTIKUU
Huhtikuu oli elämäni stressaavin kuukausi. Treenasin kovaa kevään koitoksia varten. Kävin
vain hyvin vähän enää koulussa, mutta kokeet ja ylimääräiset työt oli silti tehtävä. Näytös
ja exam lähestyi, mutta ensimmäisenä suoritettavana oli AK-haku. Varpaani oli pahasti tulehtunut,
en pystynyt edes astumaan jalalla kunnolla. Lisäksi olin vatsataudissa ja lihakseni olivat niin kipeät,
että en toisen hakupäivän jälkeen pystynyt kävelemään tai tekemään yhtäkään liikettä ilman tukea.
Sain sairaslomaa muutamiksi päiviksi heikon psyykkisen kunnon takia.
TOUKOKUU
Viimeisimmät suoritukset! Selvisin koulun kokeista, Akatemian kevätnäytöksestä ja examista.
Toukokuussa jouduin kestämään unettomia öitä. Henkisen kunnon rappautuessa myös fyysinenkin
kunto oli heikompi kuin koskaan. Näytin elävältä ruumiilta ja ennen kaikkea lopen väsyneeltä.
Jälkeenpäin on myönnettävä, että kevät oli minulle aivan liikaa. Toukokuun lopun ja kesäkuun alun
vietin päiväosastolla, enkä käynyt koulussa.
KESÄKUU
Kesäkuun alussa sain päättötodistuksen, joka oli odotettua parempi. Sillä olisin päässyt
yhteishakuni kakkosvaihtoehtoon, Ressun lukioon. Päiväosaston jälkeen aloitettuani kesätyöt
sain kuitenkin tietää, että syksyllä minua odottaisi aivan uudet kuviot: minut oltiin valittu
Balettioppilaitoksen AK1 -luokalle. Olin todella onnellinen. Peloissani, mutta onnellinen.
Kesätöiden jälkeen lähdin Pariisiin. Reissu oli ihana, ja Pariisi on yhä ehdoton suosikkikaupunkini.

HEINÄKUU
Keskellä kesää lähdin siskoni kanssa setämme luokse Italiaan. Pitkästä aikaa söin, nukuin, ulkoilin
ja ennen kaikkea hymyilin aidosti. Italiassa lihakseni alkoivat taas kasvaa ja väri kasvoillani alkoi
muuttua terveemmäksi. Siellä oli aivan ihanaa, tunsin elinvoiman palaavan kehooni ja mieleeni.
Suomeen palatessani aloin kerätä rahaa tanssimalla. Lähdin myös Akatemian leirille Lappeenrantaan,
ja henkinen että fyysinen kuntoni alkoi jälleen heiketä. Häpesin itseäni.
ELOKUU
Elokuun alkuun mennessä kuntoni oli jälleen yhtä huono, kuin keväällä. Viimeisen balettituntini
Akatemialla jouduin lopettamaan jo tangon puoliväliin, sillä minua hengästytti, pyörrytti, enkä
yksinkertaisesti vain jaksanut. Lisäksi sydämessäni oli jälleen jo aiemmin esiintyneitä rytmihäiriöitä.
En nukkunut paljoa, ja silloin kuin nukuin, niin näin painajaisia tai unta ruoasta.
Koulun alussa olin erittäin peloissani, enkä vielä elokuussa päässyt vauhtiin. Olin onnistunut
tuhoamaan koko lihaksistoni heinäkuun ja elokuun vaihteessa. Kaikkeen uuteen oli kuitenkin
totuteltava. Ophelie joutui olemaan poissa vähän aikaa, ja Petia toimi opettajanamme.
Jatkuva keskusteleminen englanninkielellä oli aluksi hyvin hämmentävää.
SYYSKUU
Tästä kuusta minulla ei taaskaan ole paljoa sanottavaa. Vointini romahti entisestään, ja päivystyksen
kautta sain lähetteen osastolle. Syyskuussa en kehittynyt baletissa varmasti yhtään.
LOKAKUU
Ophelie oli jälleen poissa loukkaantumisensa takia, joten Ulrika toimi opettajanamme aika kauan.
Avoimissa ovissa, jotka menivät ihan okei, teimme hänen sarjojaan. Pääsimme katsomaan Liisa
Ihmemaassa -kenraaleja, ja saimme kuulla pääsevämme mukaan Lumikuningattareen.
Syyslomalla oli muutamat Lumikuningattaren harjoitukset, mutta kävin myös Tallinnassa
päiväristeilyllä ns. hengittelemässä. Treenasimme välillä Oopperalla, myös ammattilaisten kanssa.
MARRASKUU
Ensimmäinen palkallinen työni tanssijana: lumihiutale. C-rooli Lumikuningattaressa. Sain kunnian
tehdä kaikki näytökset. Opin ihan mielettömän paljon, ja tutustuin paremmin moniin tanssijoihin
sekä ylipäätään Oopperaan. Päänäyttämössä on joku taika: siellä ollessa tuli aina sellainen olo,
kuin olisi saapunut kotiin. Marraskuun Lumikuningattarien ohella esiinnyimme Nykytanssipaletissa.
JOULUKUU
Joulunäytökset! Olin parhaimmillani aamusta iltaan oopperalla, joka päivä. Kokosimme
Class on stage -osuutta yhdessä muiden Balettioppilaitoslaisten kanssa. Sen lisäksi olin mukana
flamencossa, nykytanssissa ja omassa variaatiossani: joutsenlammen pas de trois.
Vähän ennen joulunäytöksiä onnistuin reväyttämään takareiteni, joten Falunin haut jäivät omalta
osaltani väliin. Onneksi kuitenkin pääsin osalliseksi näihin näytöksiin!
Kävin katsomassa Akatemian joulunäytöksen. Oli ihanaa nähdä, miten vanhat ryhmäläiset
olivat kehittyneet. Juttelin myös Juhan ja Arjan kanssa, ja sain paljon tsemppejä sieltäkin suunnasta.
Lomalle jäin hyvillä mielin, sillä hyvien näytösten ohelta taskuuni jäi myös pelkkiä kymppejä
Eiran aikuislukiosta. Joulu meni mukavasti, samoin uusi vuosi. Fiilis tästä vuodesta
on aivan eri kuin edellisestä. Odotan kehittyväni paljon. Odotan olevani onnellinen.

Maanantaina palaan takaisin kouluihin. Nyt pyrin vain hengittämään ja antamaan kropan levätä.
Tästä vuodesta tulee parempi. Vuotta 2016 ei ole kovin vaikea päihittää, sillä se oli ehdottomasti
elämäni kurjin, rankin, sairain ja surullisin vuosi. Nyt minulla on elämässäni kuitenkin hyvät
lähtökohdat ja ihania ihmisiä. Rakkaita ihmisiä, jotka haluavat minulle vain hyvää.
Joten ei tässä muuta kuin matkalle kohti tanssijanuraa. Jee!
Ihanaa tammikuun alkua teille kaikille!