8/12/17

nordic ballet seminar

Heippa! Eilen illalla saavuin kotiin Tukholmasta oltuani siellä viikon ajan - en suinkaan lomailemassa,
vaan tekemässä paluuta baletin pariin. Kyseessä oli Nordic Ballet Seminar 2017, johon ilmottauduin
jo ennen kuin polveeni tuli vamma. Juuri ennen kurssin alkua lääkärini kanssa sovimme sitten niin, että tämän kurssin
jätän nyt jalan turvallisuuden vuoksi väliin. Yritimme anoa rahoja takaisin todistuksen avulla, mutta se ei kuitenkaan onnistunut.
Tämän takia useamman mielipiteen kuultuani asiasta päätin, että lähden reissuun kaikesta huolimatta.
Turhaan maksan kotona istumisesta, kun voin saada opetuksesta jotain irti pelkästään katsomallakin.
No, silti lähdin lentokentälle aika vastahakoisesti. Nyt viikon jälkeen voin kyllä silti sanoa, että tästä kurssista oli
minulle myös paljon hyötyä.
Tässä postauksessa kerron hieman enemmän reissustani, sen sisällöstä ja opetuksesta - sekä
tietenkin omasta paluustani balettiin.

Kurssilla oli nimensä mukaan tanssijoita pohjoismaista. Oli Ruotsin kuninkaallisesta balettikoulusta
Tukholmasta, Ruotsin kansallisbaletin oppilaitoksesta Göteborgista, Ruotsalaisesta balettikoulusta Piteåsta,
Norjan kansallisbaletin oppilaitoksesta Oslosta sekä Suomen kansallisbaletin oppilaitoksesta Helsingistä -
eli myös minun koulustani. Meidän luokaltamme reissuun lähti neljä opiskelijaa ja iso kasa nuorempia.
Myös muut tanssijat olivat meitä nuorempia, ja ryhmät jaettiin kutakuinkin iän mukaan. Me AK-laiset
treenasimme itseämme noin kaksi vuotta nuorempien kanssa. Tämä ei toki haitannut. Oli hienoa nähdä,
miten potentiaalisia tanssijanalkuja ihan tässä lähirajojenkin toisilla puolilla on!
Eri ryhmillä oli eri opettajat ja eri tanssilajit baletin lisäksi. Me saimme kunnian treenata balettia
jokaisena aamuna Ms. Katarina Westerin johdolla. Minulla oli lupa tehdä vain tankoa, jotta polveni
tila ei heikkenisi juuri ennen kauden alkua. Onneksi balettituntimme olivat kahden tunnin mittaisia,
eli käytimme päivittäin noin kuusikymmentä minuuttia pelkästään tankoharjoitteluun. Saatoimme
toistaa sarjoja tai jopa tehdä pitkiä sellaisia muutamissa osissa. Pakko myöntää, että kyllä oli rankkaa!
Tykkäsin opettajamme opetustyylistä aivan mielettömästi. Hän oli tiukka ja tarkka; tärkeää oli, että
tunnilla keskityttiin vain ja ainoastaan balettiin. Hän kuitenkin osasi luoda tunneille samanaikaisesti
rennon tunnelman, ja tanssiessa hymyily oli helppoa. Have glitter in your eyes, kuului usein hänen suustaan.
Hän teki tästä kaikesta hyvin inspiroivaa ja nautinnollista. Näin pitkän sairasloman jälkeen, joka
minullakin nyt on ollut, tuntui loistavalta aloittaa treenaaminen tämän opettajan käsissä.
Meidän balettituntimme olivat näyttämöllä, eli treenasimme ilman peilejä. Mielestäni se oli pelkkää
plussaa tässä tilanteessa, sillä en stressannut lainkaan siitä, miltä näytän. Keskityin liikkeeseen
ja siitä nauttimiseen - keskityin siihen, että viimein saan taas treenata balettia niin, että hiki virtaa ja
lihakset tutisee. Ilokseni Ms. Katarina myös sanoi minulle, että teen tangon todella hyvin ja on sääli,
etten saa jatkaa sen pidemmälle. Toivottavasti jonain päivänä pääsen vielä hänen tunneilleen uudelleen
siten, että voin tehdä kaiken alusta loppuun!
Nyt kuitenkin rankka tankotreeni oli sekä polvelleni että yleiskunnolleni aivan riittävä paluu balettiin.
Balettitunti oli ainoa kunnon treeni, jota kurssilla tein. Linn Ragnarssonin sekä Erik Lobeliuksen pitämiä
nykytanssitunteja jouduin seuraamaan sivusta. Vaikka erittäin mielelläni olisin ollut mukana tanssimassa,
oli ihanaa myös katsoa tarkkaan uudenlaisia tanssityylejä ja opetusmenetelmiä. Sekä Linn että Erik molemmat
liikkuivat äärimmäisen sulavasti, ketterästi ja nopeasti. Hyvin moni sarja lähti aatteesta, että ensin
kerätään keho pieneen kasaan ja sitten avaudutaan, ns. lähetetään ulospäin. Moneen otteeseen
tunnilla kuulikin sanat gathering ja sending. Tietenkin olisin saanut tästä enemmän irti, jos olisin
itse voinut tuntea nämä liikkeet kehossani. Toisaalta katsomalla opin ehkä muita asioita, joita en välttämättä
tanssiessa olisi ottanut huomioon.
Tunneilla välillä käytettiin myös ääntä, jotta liikkeeseen saatiin tietynlaista räjähtävää energiaa.
Oli kyllä oikein kiva seurata, kuinka oppilaatkin pääsivät viikon aikana aina enemmän ja enemmän
mukaan tähän tyyliin ja ymmärsivät mistä on kyse.
Kolmas oppiaineemme oli repertuaari. Ei suinkaan klassisen baletin repertuaari, kuten aluksi luulin
(tästä seurasikin suuri hämmennys, kun opettajamme Monica Mengarelli sanoi että hiukset voivat
olla auki tai ponnarilla ja jalassa saa pitää pehmeät tossut), vaan modernin tanssin repertuaari.
Kyseessä oli ruotsalaiskoreografi Mats Ekin teoksen harjoittelua. Itse opettajamme Monica on itse
ollut aikoinaan tanssijana Mats Ekin ryhmässä hyvin pitkään, hän siis tiesi jokaisen yksityiskohdan
ilmeissä että liikkeissä, kun koreografiaa meille opetti. Itse en siis kunnolla tanssinut, mutta onnekseni
sain kuitenkin olla osa teosta kevyemmällä roolilla (Myrtha). Niin, teos oli siis Giselle. Koskettava ja realistinen
versio vanhan kunnon Gisellestä, Mats Ekin näkökulmasta. Klikkaamalla TÄTÄ pääset katsomaan
kokonaisen version siitä YouTubesta Pariisin oopperan esittämänä. Itse en ole vielä ehtinyt sitä
kokonaan katsoa, ainoastaan olen pikakelannut sen läpi saadakseni jonkilaisen käsityksen.
Monica kertoi meille myös paljon taustatarinaa. Oli suuri kunnia päästä opiskelemaan näin hienoa
teosta. Uusi unelma muiden joukossa olisi joskus päästä mukaan isolle lavalle tätä tanssimaan.
Monica Mengarellikin oli aivan mielettömän upea opettaja. Yleisesti kaikki kurssilla meitä opettaneet
henkilöt olivat mielestäni loistavia ja arvostan heitä kaikkia suuresti. Oli ilo opiskella ja seurata heidän työtään.

Plussaa tämä kurssi saa myös siitä, että ruokailut oli järjestetty säännöllisesti ja hyvin. Heti ensimmäisen
balettitunnin jälkeenkin oli mahdollisuus ravitsevaan välipalaan. Olin siitä hyvin tyytyväinen.
Iltaisin meillä oli vapaa-aikaa, ja mikäli en nukahtanut heti hostellihuoneeseen saavuttuani,
niin kävin hieman tutustumassa Tukholman keskustaan sekä vanhaan kaupunkiin. Tämän postauksen
kuvat ovat otettu paikallisen ja upean oopperatalon edessä.
Öisin en saanut kovin hyvin nukuttua - olisin kaivannut paljon enemmän omaa rauhaa ja yksityisyyttä.
Huone oli hirmuisen pieni ja asukkaita neljä, jokaisella hieman erilainen elämäntyyli ja päivärytmi.
Kompromissit olivat siis aika harvassa. Äkkiä tuli omaa sänkyä ikävä, ja nyt kun kotona olen, niin
todella arvostan vielä enemmän tätä tilaa ja hiljaisuutta!
Ylihuomenna alkaa taas opiskelu. Aloitan kauden hissukseen, jotta ei vältyn varmasti vamman uusiutumiselta,
jota tällä hetkellä pelkään aivan yli kaiken. Ajattelin tehdä maanantaina tangon ja hieman keskilattiaa,
ja viikko kerrallaan aina lisätä kuormitusta, kunnes olen taas hyvässä tilassa kehoni kanssa.
Niin, ja uudet AK1-opiskelijatkin pääsevät pian vauhtiin! Innolla odotan, että pääsen
tutustumaan. Ehkä sieltä saa uusia ystäviä.
Nyt jatkan ansaittua laiskottelupäivääni sohvan pohjalla. Nauttikaahan viikonlopusta,
tsemppiä kaikille jotka ovat koulunsa juuri aloittaneet tai tulevat pian taas aloittamaan!

6/25/17

sairasloma ja treenikielto

Moikka! Kuten edellisessä postauksessa jo pohjustelinkin: tällä kertaa aion kirjoitella vähän asioita liittyen
sairaslomaan ja treenikieltoon, siitä selviämiseen henkisesti ja fyysisesti sekä omista kokemuksistani.
Kuten monet jo varmasti tietävätkin, olen nyt ollut lähestulkoon koko kevään polvivamman
takia sairaslomalla. Miten olen saanut nyt aikani kulumaan, mitä olen tehnyt, miten olen voinut?

Usein sairaslomat ja treenikiellot tulevat jokseenkin yllättäen. Vammautuessa tai muun harjoittelun
estävän vaivan ilmentyessä saattaa ehkä käydä mielessä muutaman treenipäivän väliin jättäminen.
Ei sen kummempaa. Viikonloppu lepoa ja sitten taas takaisin töihin, eikö vain?
No - jos lääkäri sitten sanookin, että nyt kuukauden paussi kaikesta liikunnasta. Sen jälkeen voi
ehkä harkita vesikävelyä. Ja sitten yllättäen sairasloma vain venyy ja venyy ja venyy. Tällainen tilanne saattaa
tuntua hirmuisen raskaalta ja vaikealta - siltä se saakin tuntua! Jos joutuu luopumaan jostain (oli se sitten väliaikaisesti
tai lopullisesti), mitä on yleensä tehnyt päivät pitkät ja mikä on ollut ainoa tavoite elämässä, on
erittäin okei olla surullinen. Kukapa ei olisi? Itselläni sairasloman alkupuoli meni suhteellisen
helposti. Kävin katsomassa treenejä, treenasin yläkroppaa minkä kerkesin ja opettelin koreografioita
kevätnäytöksiin aamusta yöhön. Tein lukiojuttuja ahkerasti. Uskalsin syödä enemmän, koska ei tarvinnut seistä rivissä vertailtavana
joka päivä ja sain myös nukuttua aamuisin pidempään. Tämä johtui ainoastaan siitä, että minulla
oli yhä toivoa ja varmuutta loppukeväälle: olin päättänyt olevani mukana kevätnäytöksissä.
Kun sairaslomaani pidennettiin, tuntui kuin elämästä olisi pudonnut pohja. Syntyi suuri pelko ja ahdistus.
Pelko tulevaisuudesta: mitä jos urani tyssää jo ennen kuin se ehtii alkaa? Tälläkin hetkellä, kun en vieläkään
saa tanssia, hiipii tämä ajatus aina välillä päähän. Onhan se ihan aiheellinen pelko tietysti, mutta ei sen pitäisi
antaa hallita elämää.
Ahdistus tuli lähinnä omasta kehosta. Syöminen ei tuntunut enää tarpeelliselta, koska mitä muka kulutan, jos en treenaa?
Alkoi myös pakkoliikunta, jota minulla on hyvin hyvin vähän ollut aiemmin, koska olen automaattisesti
saanut päivittäin mukavan määrän liikuntaa. Nyt kun treeniä ei ollut, en pystynyt olemaan paikallani.
Kävelin kaikki pitkätkin välimatkat, vaikka olisin raitiovaunulla tai bussilla päässyt. En katsonut
harjoituksia istuen lattialla, vaan venytellen, lihasliikkeitä tehden, seinää vasten istuen. Olin väsynyt ja kuluin nopeasti loppuun.
Tämä treenaaminen ei ollut sellaista, mistä olisin nauttinut: lähinnä vain keino hallita ahdistusta,
joka mitättömän energiansaannin ja pakkoliikunnan ansiosta vain lisääntyi. Voitte vain arvata, ettei
tilanne päättynyt hyvin.
Lopulta makasin koko päivän sängyssä tekemättä mitään. En jaksanut kävellä edes jääkaapille.
Laskin minuutteja siihen, että voisin mennä suihkuun - suihkun jälkeen voisi taas mennä nukkumaan.
Koulujutut jäivät tekemättä ja balettitunnit katsomatta.
Ulkopuolisen avun kautta oloni saatiin kohentumaan, ja nyt viimeaikoina on mennyt taas paremmin.
Tämä oli opettavainen kevät. Nyt tiedän, miten varautua tuleviin sairaslomiin. Tiedän, mitä tehdä
toisin ja missä voisin höllätä itseni kanssa. Näitä ajatuksia aion nyt kirjoittaa teidänkin nähtävillenne.

1. Hengitä ja anna aikaa itsellesi. Kuten jo sanoin, tilanne voi ja saa tuntua pahalta. Ei se mitään.
Itke jos itkettää, hakkaa tyynyä jos siltä tuntuu. Käänny kuraattorien, psykologien, terapeuttien, opettajien,
lääkäreiden, vanhempien, ystävien tai kenen tahansa luotettavan tahon puoleen. Puhu tunteistasi ja
ajatuksistasi. Kirjoita niitä ylös. Älä anna niiden syödä itseäsi sisältä. Hengitä, hengitä, hengitä.
2. Anna itsellesi anteeksi. Jos tilanne on se, että makaat sängyn pohjalla, etkä löydä motivaatiota
nousemiseen, ole onnellinen että tilanne todellakin saa olla se. Jaksamattomuus ei ole sinun syytäsi.
Halaa itseäsi, sano että kaikki järjestyy, koska kaikki todellakin tulee järjestymään.
3. Syö. Ihminen kuluttaa aivan mielettömiä määriä kaloreita päivittäin, vaikka ei urheilisikaan. Jos
et syö, sinä mm. menetät suurella työllä kehittyneet lihaksesi, mielialasi laskee, paluu treeneihin tuntuu vaikeammalta
ja niin edelleen. Lista on pitkä, älä kokeile nähdäksesi mitä muuta siihen sisältyy.
4. Lepää. Jos sinulle määrätään lepoa, niin lepää. Ansaitset levon. Nauti kiireettömyydestä ja siitä,
että jokainen solusi saa hetken olla vain paikallaan. Sinulla on koko elämä aikaa juosta pää kolmantena
jalkana. Mutta nyt: anna kaiken vain lipua ohi ja jatka vauhdikasta arkeasi vasta, kun sen aika on.
5. Etsi uusia rentoutumismenetelmiä. Lukeminen, telkkari, kylpeminen, kirjoittaminen, leipominen.
Mikä vain on mahdollista. Itse olen kokenut erittäin hyödylliseksi Taijin.
6. Pidä hauskaa! Tapaa ystäviäsi nyt kerrankin, kun sinulla on aikaa. Matkustele, tutki kotikulmiasi.
Käy ulkona ja hymyile sydämestäsi. Tunne, miten maailma hymyilee takaisin!
7. Opiskele. Kun aikaa on enemmän, voit mennä vaikkapa kirjastoon lukemaan koulujuttuja.
Voit panostaa kesken oleviin opintoihisi tai alkaa opiskelemaan jotain uutta, joka sinua kiinnostaa.
Arvosanat kohoavat helposti, kun käyttää päivästä vähän ylimääräistä aikaa lukemiseen ja muistiinpanoihin.
Ja mikä onkaan parempaa, kuin uusien asioiden oppiminen!
Tässä kohtaa kuitenkin muistutan, ettei tätäkään ole pakko tehdä. Jos opiskelu ei tunnu oikealta asialta
sinulle juuri nyt tehtäväksi, niin älä tee sitä! Käytä aika jotenkin toisin.
8. Käy katsomassa treenitunteja tai vanhoja tanssivideoitasi ja kirjoita korjauksia ylös. Tanssinkin opiskeluun
kuuluu paljon sitä päänsisäistä työskentelyä. Kun pääset takaisin tunneille, tiedät jo valmiiksi, mitä lähdet kehittämään!
9. Treenaa muita asioita. Jos treenikielto on sellainen, ettet saa tehdä mitään, niin palaa ehdottomasti
kohtaan 4. Sitä suosittelen kaikille: absoluuttista taukoa, vaikkakin sitten lyhyttä, jotta saa koota
hieman ajatuksiaan. Kun oma olo sen sallii, niin treenaa niitä asioita, jotka eivät vammaasi koske.
Jalkavamman omaavat voivat treenata ylävartaloa ja vice versa. Keskivartalotreeniä pystyy tekemään
aika monimuotoisesti.
Kannattaa keskittyä omien heikkouksien vahvistamiseen ja niiden harjoittamiseen. Tämäkin tulee
helpottamaan paluuta treeneihin.
 Tässä vielä huomautus: pyri erottamaan pakkoliikunta ja puhdas halu treenata.
Sinun ei ole pakko juosta salille ja takaisin monta kertaa päivässä, jos et niin halua tehdä.
10. Kuntouta rauhassa. Älä palaa harjoittelun pariin liian aikaisin, sillä vaarana on pidennetty sairasloma tai lopullinen kielto.
Käy ammattitaitoisilla fysioterapeuteilla, jotka ohjaavat sinulle oikeat liikkeet vammautuneen kehonosan
kuntouttamiseen. Yksilöllisten harjoitteiden ohella esimerkiksi kevyt uinti tai vesijuoksu/kävely ovat
loistavia kuntoutusmenetelmiä veden kannatuksen ansioista.

Paljon tsemppiä kaikille vammoista ja muista vaikeuksista kärsiville. Kyllä me tästä selvitään!
Toivottavasti postauksesta oli jollekin apua. Mukavaa viikonloppua, nauttikaa kesästä!

6/3/17

mitä kuuluu

Moikka! Tänään kirjoittelen ihan vain viimeaikaisista kuulumisista ja niin edelleen, nyt kun ei taas
vähän aikaan ole tullut itsestäni ilmoitettua tänne blogin puolelle. Mistäköhän sitä nyt alottaisi.
Examin tienoilla polveni alkoi vaivata ikävästi. Kyykistyminen ja portaiden kapuaminen alkoi sattua.
Juttelin fysion kanssa ja hän ehdotti lihasten rullailua ja pallottelua - kipuhan olisi hyvin voinut johtua
siitä, että ennen examia treenasimme ihan mielettömän kovaa. Olimme aika väärässä.
Kipu voimistui entisestään, ja jatkoin silti tanssimista. Emrecanin modernia biisiä harjoitellessa
polven tilanne paheni niin, että pian tavallinen kävely ja jopa istuminen sattui. Polvi turposi ja
lähdin sitten lääkärille asiaa tarkemmin tutkimaan. Ja sieltä röntgeniin. Ja sieltä magneettiin.
Ja takaisin lääkäriin.
Kävi ilmi, että polvessani oleva rustopinta on hieman rikkoutunut ja muistaakseni sääriluunpää (aivan
varma en tästä nyt ole, olen vähän huono lääkärikielessä) painautunut alaspäin. Kohtalaista ödeemaa
koko alue täynnä. No, sairaslomalle mars. Olin vielä alkuvaiheilla suhteellisen toiveikas tämän
suhteen - olin aivan varma vielä viikkoa ennen näytöksiä, että niihin olisin osallistumassa.
Aina asiat eivät kuitenkaan mene kuten on suunniteltu. Sairasloma venyi ja venyi ja jouduin
jättäytymään ulos kaikista kuudesta kevätnäytöksestä sekä Kuopion kiertueesta. Voitte ehkä kuvitella,
miten pahalta se tuntui. Ja tuntuu edelleen. Koko kevät valui viemäristä alas. 
Toissapäivänä kävin fysiolla uudelleen. Hän avasi nilkkalukon ja jotain myös vammautuneesta
polvesta korjaten samalla linjausvirheen. Pakko sanoa, että sen jälkeen tämä on tuntunut paljon
paremmalta. Olen edelleen saikulla, mutta ehkä tästä kohta jopa päästään takaisin balettitunneille.
Luojan kiitos Ophélie jatkaa meidän opettajanamme vielä ainakin ensivuoden, sillä minusta tuntuu,
että hänellä on minulle vielä todella paljon annettavaa! Tämän vuoden aikana en ole saanut
ranskalaisesta tekniikasta ja opetustyylistä vielä kaikkea irti. Yritän uskotella, että tämä on ollut
vasta ns. tutustumisvuosi kouluun ja itseeni ammattikoululaisena/lukiolaisena. Seuraavana vuonna
sitten syvennytään tähän maailmaan entisestään. Suuret ovat toiveet.
Muilla alkoi kesäloma nyt, itselläni se käytännössä loppuu nyt. Seuraavat kaksi viikkoa käyn
lukiossa. Vuoden aikana sain kursseja kyllä suoritettua erinomaisin arvosanoin, mutta matikka
ja fysiikka jäivät tällä kertaa kokonaan tekemättä. Sellaista sisältää Sallan kesäkuu siis!
Niin, ja toivottavasti pääsen pian myös balettiin. Nyt alkaa nimittäin jo sormi syyhytä tankoa kohti...
Suunnitelmissa olisi nyt tehdä vielä tarkempi postaus siitä, että miten kannattaa käyttää aika kun
on saanut treenikiellon ja miten minä itse sen käytin. Pahoittelen epäaktiivisuuttani täällä! En lupaa
mitään, mutta tavoittelen vähän ahkerampaa postaustahtia tulevaisuudessa, hahah.
Oikein ihanaa kesän alkua kaikille, nauttikaa koko sydämienne kyllyydestä!
Tulisipa ne rantakelitkin jo...

3/20/17

vastaukset

Kuinka paljon treenaat viikossa?
Balettioppilaitoksella koulua meillä on tavallisesti viitenä päivänä viikossa. Jokaisena päivänä treenaan useita tunteja.
Viikonloppuisin saattaa olla ylimääräisiä/vapaaehtoisia harjoituksia tai näytöksiä, joten toisinaan
treenaan myös silloin. Tässä ohessa tietysti omat oheisharjoitellut.
Tarkka kokonaismäärä on vähän vaikea arvioida!
Kuka on sinun idolisi?
Oh... niitä on niin monia! Sekä omassa ikäluokkassa sekä ammattilaisissa, Suomessa ja ulkomailla.
Alina Somova, Polina Semionova, Natalia Osipova, Oksana Skorik, Desislava Stoeva, Tiina
Myllymäki, Marlen Fuerte, Liudmila Konovalova, 
Svetlana ZakharovaKsenia
Zhiganshina, Marianela Nunez... siis ihan totta, tämä lista voisi jatkua ikuisuuksiin. Tässä ei läheskään
kaikki! Arvostan niin monia tanssijoita, myös ihan tästä lähipiiristäni.
Mistä yumikoja voi ostaa ja kuinka paljon ne maksavat?
Yumikoja voit tilata täältä. Suomesta niitä ei voi ostaa suoraan kaupoista, vaan tilaukset tehdään
joko Yumigirlin kautta tai suoraan sivustolta. Itse myymälöitä on New Yorkissa,
Berliinissä ja Tokiossa. Yumikoiden hinta vaihtelee materiaalin, mallin jne. mukaan, mutta kyllä
niiden tilaaminen aika tyyristä puuhaa on.
Mitä luulet, että teet kun valmistut? Entä mikä olisi sinun unelmasi?
Tavoitteena sekä unelmana olisi saada töitä tanssijana heti valmistuttuani. Siitä sitten sellainen
tasainen nousu solistiksi. Hienon uran jälkeen vaihtuisi ammatiksi kenties koreografi, baletinopettaja..
Jännittävää nähdä, mitä tulevan pitää.
Mikä on sinun lempivariaatiosi?
Esmeralda, Odette ja Odile, Gamzattin temppelivariaatio, Walburgis Night, Tchaikovsky PDD, tämä
Corsaire mitä tällä hetkellä harjoittelen, Aurora II Act. Tykkään niiiin useista variaatioista. Joistain
tykkään erityisesti miellyttävän musiikin takia, esim. Myrtha, Napoli (nro?) ja Raymondan Pizzicato.
 Paras kokemus baletissa?
Varmaan täytyy nyt sanoa että Lumikuningatar. Se oli jotain niin mieletöntä ja uutta!
Mikä on parasta esityksissä?
Se, että voit olla joku ihan muu vähän aikaa, mutta ihan omalla tavallasi. Rakastan sitä, että voin
elää siinä musiikissa, siinä hetkessä ja eläytyä rooliini koko sydämeni pohjasta. Ja se adrenaliini,
se että tuntee tanssin ihan koko kehossa.
Mitä (Baol) Ammatillisen koulutuksen pääsykokeissa tehtiin ja kuinka paljon pyrkijöitä oli?
Ensimmäisenä päivänä tanssittiin balettia ja nykytanssia, seuraavana päivänä haastateltiin hakijat,
oli kropan tarkastus fysiolla ja tanssittiin vielä yksi balettitunti sekä variaatiot. Oli aika paljon hakijoita,
iso osa karsiutui jo ensimmäisenä päivänä pois.
Oletko viihtynyt Balettioppilaitoksella? Minkä pituisia päivät yleensä ovat?
Olen kyllä. Tällä viikolla ihan poikkeuksellisen pitkiä, mutta sellainen vakio on että 8-16 tai
sitten lukiopäivinä 9-12.
Meikkaatko kouluun nyt kun opiskelet tanssia?
Periaatteessa aina kyllä. Jos en jaksa, niin sitten en. Ei tämä koulu ole muuttanut meikkirutiineitani
miksikään, kun ei minulla ole koskaan ollut tapana laittaa mitään juhlameikkejä arkisin. Kunhan
tummennan kulmakarvat niin pärjään jo aika pitkälle.

Koetko, että perheesi ja ystäväsi tukevat sinun balettiuraasi?
Nykyään huomattavasti enemmän, kuin esimerkiksi silloin kun hain Akatemialle.
Jos et olisi lähtenyt tanssin maailmaan peruskoulun jälkeen niin mihin olisit mennyt?
Olisin jatkanut Akatemialla ja mennyt Ressun lukioon.
Onko sinulla jotain lempivaatteita?
On toki! Olen hirmuisen mukavuudenhaluinen (lue: laiska) pukeutumisen suhteen, joten arkisin
voit nähdä minut jättimäisissä villa- tai collagepaidoissa ja ylisuurissa farkuissa tai lökäreissä.
Mukavuuden nimissä siis lempivaatteeni on isoäitini tekemä vihreä pörröinen villapaita.
Onko sinulla joku lempileffa tai leffoja?
Amelié, Black Swan, Cria Cuervos, Donnie Darko, Starving In Suburbia, Girl Interrupted, Pieni
Suklaapuoti, The Shutter Island, Suicide Squad, Pulp Fiction ja Billy Elliot. Lisää etsin jatkuvasti.
Ja olen siis sellainen ihminen, joka katsoo saman (hyvän) elokuvan tuhat kertaa eikä kyllästy.
Mistä tykkäät ostaa vaatteesi?
UFF, Monki ja H&M.
Haluaisitko tatuoinnin? Jos kyllä, niin minkälaisen?
Haluaisin, montakin! Ihan ykkösenä pienen Mahayana-Buddhan, todennäköisesti korvan taakse.
3 hyvää ja huonoa puolta itsessäsi?
Olen empaattinen, musikaalinen ja lujasti kiinni pitävä, kovaa rakastava ystävä.
En osaa pitää huolta itsestäni, olen kateellinen muille enkä puhu asioistani silloin kun pitäisi.
Onko kukaan koskaan epäillyt, ettet voisi tulla balettitanssijaksi? Oletko itse epäillyt?
On, varmasti yhä edelleen moni epäilee. Epäilen itsekin aivan liian usein. Kenties muidenkin epäilykset
väistyisivät kun alkaisin itse luottaa itseeni.
Miten olet päässyt eroon liiasta itsekriittisyydestä ja muihin vertailusta?http://img1.blogblog.com/img/blank.gif
Voi kuules, en olekaan päässyt. Tappelen näiden asioiden kanssa aivan jatkuvasti, paljon.
Onko sinulla koskaan yksinäinen olo?
Päivittäin.

Kerro ihan kaikki treeni mitä teet, kuinka useasti (venyttely myös, "lepäätkö" lepopäivänä jos
sinulla sellainen on), ja jaatko jollain tapaa lihaskuntoharjoitteita eri päiville jne.
Koulun treenin ohessa minulla on lihaskunto-ohjelma, jonka teen kokonaan kolme kertaa viikossa
ja osittain aamuisin. Siihen sisältyy liikkeitä monelle eri osa-alueelle. Kuntosalilla minun pitäisi
käydä useammin, mutta toistaiseksi en ole käyntejäni onnistunut säännöllistämään. Siinä ainakin
parantamisen varaa. Venyttelyä teen päivittäin omatoimisesti 1-2 kertaa kunnolla.
Lepopäivät ovat harvinaista herkkua, joten viimeaikoina olen alkanut arvostaa niitä enemmän ja
käyttänyt aikaani pääosin muihin juttuihin, enkä pelkkään treenaamiseen.
Oletko viihtynyt paremmin Balettioppilaitoksella vai Balettiakatemialla?
Tämä on vaikea kysymys. Baolilla omat todella hyvät puolensa, mutta Akatemiasta ehti muodostua
minulle jo toinen koti, ja siellä olevat ihmiset olivat - ja ovat edelleen - hirmuisen tärkeitä ja rakkaita minulle.
Pakko siis ehkä sanoa, että Akatemialla viihdyin paremmin. Toisaalta tämä on vasta ensimmäinen
vuoteni Baolilla, joten en vielä antaisi lopullista tuomiota!
Mikä olisi "normaali paino" 167cm pituiselle?
En ole lääkäri, joten en tiedä. Riippuu kehosi koostumuksesta, treenaatko paljon jne.
Periaatteessa biologisen painon pitäisi iän myötä tasoittua, joten pienistä heittelyistä ei kannata
huolehtia, vaan ennemminkin siitä että saa tarpeeksi ravintoa ja sopivasti liikuntaa. Kyllä kroppa
tietää, mikä sinulle on terve paino. Äläkä ikinä pilaa sitä esimerkiksi syömällä huonosti.
Minulle tulee aina nälkä balettitunnin aikana, jonka takia en jaksa yleensä tehdä täysiä.
Vaikka söisin paljonkin ennen tuntia, niin tulee kuitenkin nälkä jo ensimmäisen plién aikana.
Olen myös allerginen pähkinöille, joten en voi syödä niitä ennen tuntia, vaikka ne kuulemma
pitävät nälkää. Onko siis mitään vinkkejä mitä kannattaisi syödä ennen tuntia?

Oi, itselläni on ollut joskus sama vaiva. Kurja juttu, mutta ei hätää! Kiinnitätkö paljonkin huomiota
ruokasi laatuun (syötkö kunnon ruokaa) - saatko kaikkia tarvittavia ravintoaineita, esimerkiksi tarpeeksi
proteiinia? Ovatko ateriasi tarpeeksi energiapitoisia? Syötkö tasaisesti päivän mittaan, aamusta
lähtien, ja muistatko välipalat? Juotko tarpeeksi?
Mikäli treenaat iltaisin/iltapäivisin, olet todennäköisesti jo syönyt (hyvän ja tukevan!) lounaan, ehkä
jonkun pienen välipalankin. Sen jälkeen, ennen tuntia, suosittelisin ehkä syömään jotain energiapitoista,
joka ei kuitenkaan turvota (oman kokeilun kautta löytää lopulta ne omalle keholle
sopivat vaihtoehdot) ja pitää nälkää pitkään. Ruisleipää, avokadoa, banaania, proteiinipatukkaa,
rahkaa, näin esimerkiksi. Voit myös kokeilla nutrijuomia, jotka ovat erittäin energia- ja ravintoaine-
pitoisia. Niitä käytetään usein aliravitsemuksen hoitamiseen, mutta en näe yhtäkään syytä että
mikset voisi niitä ostaa välipalajuomiksi, jos muut ruokailut ovat oikeanlaiset ja silti jää nälkä.
Merkkejä on varmasti monia, itse olen tottunut käyttämään Nutrician Nutridrinkkejä. Niitä saa Apteekista.
Niin, ja voisin myös suositella lämpimästi Herbalifen ateriankorvikejauheita!
Tässä nyt tällainen lyhyt romaani, hah, toivottavasti oli vähän edes apua.
Lempibalettidokumentit ja -kirjat ja tanssileffat?
Olen nähnyt muistaakseni vain kaksi tai kolme dokumenttia, joten vertailukohteita on hyvin vähän!
The Beautiful Tragedy on kuitenkin lemppari niistä. Siinä keskitytään Oksana Skorikin nuoruuteen.
Kirjat, hmm.. Ei taida olla yhtäkään erityistä suosikkia. Tanssiaiheisia leffojakin on niin kovin vähän,
mutta niistä vähästä, mitä olen nähnyt, suosikkejani ovat Black Swan, Billy Elliot ja Sydänten tanssi.
Voitko tehdä postauksen, jossa kerrot mahdollisimman paljon päivästäsi Balettioppilaitoksella,
mitä kaikkea teette balettitunnilla yms.?
Joo!
Onko sinulla snäppiä?
On, @sallieyoh. Tervetuloa vain, My Storyni ovat yleensä kovin hämmentäviä.
Kuinka monta piruettia pystyt tekemään?
Ennätys on oikealle yhdeksän, parketilla ja sukat jalassa. Kärjillä ennätys viisi, pehmeillä kuusi.
Tavallisesti tunneilla pyörin kahdesta neljään piruettia.
Onko vinkkejä, miten saisi enemmän piruetteja huonommalle puolelle?
Tämä on itsellänikin suuri struggle! Pelkään vasemmalle pyörimistä kärjillä hirmuisesti. Voisin
kuitenkin vinkata, että vertaile puoliasi: mitä teet eritavoin, kun pyörit toiselle puolelle paremmin?
Harjoittele asentoa pelkästään paikallaan balanssissa ja vaikkapa spinnerillä.
Ja tietysti faktahan on se, että piruetit tulevat pyörimällä.
Kuka on ollut lempi baletinopettajasi?
En osaa sanoa, sillä viimeisimmät ovat olleet kaikki niin ihania ja upeita omalla tavallaan.
...mutta välttämättäkin tässä kohtaa kuiskaan hiljaa että Juha Kirjonen.

Onko ryhmässäsi joitain opettajan "suosikkeja"?
Tästä voi varmaan olla montaa mieltä. Yleensäkin on erittäin inhmillistä, että opettajalla on suosikkeja,
mutta ammattitaidosta kertoo se, että miten hyvin sen saa pidettyä piilossa oppilailta.
Ophelié on periaatteessa aina ihanan tasapuolinen eikä näytä suosikkejaan ikinä epäreiluin konstein.

Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajalla?
Siivota, katsoa Netflixiä, uida, nähdä rakkaita ihmisiä, kirjoittaa, lukea, blogata, kuunnella musiikkia
ja selata Tumblria, piirtää, maalata, säveltää, soittaa pianoa, laulaa, käydä elokuvissa ja museoissa, syödä jäätelöä...
 Tiedetäänkö Balettioppilaitoksella terveydentilastasi?
Kyllä, ainakin he keiden on tarpeellista tietää.
 Kuka on paras ystäväsi?
Emma ja Siiri, ihan pikkulapsista saakka.
Mitä pitäisi tehdä, kun on menkat ja on balettia? Onko mitään vinkkejä?
Olen ehkä vähän väärä henkilö tähän vastaamaan! Mitä nyt tietääkseni tamponi on kai paras
vaihtoehto, monet ovat ainakin niin sanoneet.
 Miten pääsen eroon siitä, että pelkään yrittää baletissa uusia asioita?
Aloita pienesti! Kehitä tekniikkasi niin hyväksi, että epäonnistumiset eivät ole ainakaan siitä kiinni.
Vammoja tulee ja menee, ja ikävä kyllä ne usein jäävät takaraivoon muistutukseksi. Mutta
ihan totta, et sinä korkealta kaadu! Ja jos kaadut, niin nouset ylös. Yritä aina uudestaan ja uudestaan.
Kysy opettajilta henkilökohtaisesti apua, pyydä heitä näyttämään uusi liike hitaasti ja tarkasti.
Heti ei tarvitse osata tai onnistua, hoe sitä itsellesi aina kun jännittää kokeilla jotain uutta!
Riittämättömyyden tunne on varmaan sinulle tuttua myös.
Miten kaikesta tällaisesta pääsisi eroon/miten itse parannat henkistä puoltasi?
On erittäin tuttua, kyllä. Älä vertaile itseäsi muihin, se on pahinta myrkkyä. Olet hyvä, ihana ja
kehityskelpoinen juuri sellaisena kuin olet. Ja olet ainutlaatuinen! Kukaan muu ei ole sellainen,
kuin sinä. Ja riität oikein hyvin, riität tälle maailmalle ja ihmisille ympärilläsi. Tärkeintä olisi,
että ymmärtäisit riittäväsi myös itsellesi. Et tarvitse mitään muuta, kuin itsesi, koska lopulta sinä
olet se ainoa, joka itsestäsi huolen pitää. Kaikki muu on katoavaista.
Harjoita jatkuvasti sitä tärkeintä rakkautta, itserakkautta. Kehu itseäsi, kehu tekojasi. Älä toru turhista
 asioista, jotka oikeasti ansaitset. Pysy aina rehellisenä itsellesi ja muille, anna anteeksi itsellesi ja
muille. Puhuisitko samalla tavalla läheisillesi, kuin puhut itsellesi silloin, kun koet ettet ole tarpeeksi?
Et. Älä siis puhu itsellesikään niin. Käännä vihapuheet kehityspuheiksi, mieti miten voisit parantaa
itseäsi tervein ja mielekkäin keinoin.
Etsi itsestäsi aina uusia, ihania puolia ja piirteitä.
Sinä riität. Sinä riität. Sinä riität. Ja minä riitän!

2/27/17

kysy pois

Moikka! Päätin yleisön toiveesta tehdä uuden Q&A -postauksen. Säännöt ovat aika yksinkertaiset: jätät vain
tämän postauksen kommenttiboksiin kysymyksen (useampikin kysymys on ehdottomasti sallittu), johon haluat minulta vastauksen. Kysymyksen aiheella ei ole väliä, nyt on hyvä aika kysyä
mitä vaan mitä haluat minusta (tai mistä vaan muusta, mihin mahdollisesti osaan vastata) tietää!
Mikäli koen jonkun kysymyksen liian henkilökohtaiseksi, niin saatan jättää vastaamatta siihen.
Nyt ei muuta kuin kyselemään!

1/15/17

viikko 2

 Hei vain kaikille! Nyt on palattu arkeen ja täytyy myöntää, että on tuntunut vielä rankemmalta kuin
odotin. Lihakset ovat jumissa sellaisista paikoista, missä en edes tiennyt että on lihaksia. Alkuviikosta
pohkeeni tekivät kivuliasta kuolemaa ja penikat päättivät ilmoitella itsestään. Ja mustelmia joka puolella
Emrecanin tunneilta. Ja unirytmi... noh, sitä etsiessä!

Olen saanut heti vuoden alkuun Ophelielta todella hyviä korjauksia. Ensiviikolla Ophelie on pois,
joten Ulrika pitää tietääkseni kaikki tunnit. Luulen, että se on ihan hyvä juttu, sillä nyt voin paneutua
Ophelien antamiin korjauksiin ja kun hän tulee takaisin, niin voi olla että olen jo saanut parannettua niitä!
Olen huomannut kuntoni laskeneen jälleen. Jo tangossa näen tähtiä ja hengästyn hurjasti. Tiistaina
tapahtuneen äksidentin jälkeen Ophelie on päättänyt pitää huolta siitä, että juomme tunnilla. Nyt,
hyvin hyvin pitkästä aikaa, itsekin kannan siis vesipulloa mukana tunnilla. Eihän se kuntoa nosta,
mutta tunnin edetessä nopeaa vauhtia tekee varmasti hyvää ottaa välillä tilkka nestettä.
Mitäs muuta tässä ensimmäisen viikon aikana, hmm.. Ai niin! En muista maininneeni edellisessä
postauksessa, että alan nyt tehdä variaatiota Le Corsairesta. Se on teknisesti hyvin kehittävä,
fouetteineen kaikkineen. Aluksi harjoittelu saattaa olla aika katastrofaalista, mutta ehkä tästä tulee jotain!
Olen myös päässyt käsiksi uusiin Yumikoihini, jotka saapuivat juuri ennen joulua. Vaaleanvioletti
Tamara tummansinisillä trimmeillä ja musta-violetti Alicia harmailla trimmeillä. Onko mitään parempaa,
kuin uudet balettipuvut?

Eilisen ja tämän päivän vietän lepäillen ja lihaksia rentouttaen, jotta ensiviikolla lähtisi heti alkuun
hyvien tulosten pyydystäminen. Aivoja en ikävä kyllä saa tänään rentoutettua, sillä huomasin pari
päivää sitten lisänneeni itseni väärälle IT-kurssille ja tehneeni sen kurssintehtävät. Täten osa oikean kurssin
palautuksista on jo mennyt umpeen, joten olen siitä aika pahasti jäljessä. Opettaja antoi minulle
tämän viikonlopun aikaa tehdä palautukset, joten ei kai tässä muuta auta kuin syventyä Abittien
ja Digabien maailmaan venyttelyn ja lihashuollon lomassa!
Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille, ja hyvää alkavaa viikkoa.

1/3/17

vuosikatsaus 2016

Moikka, ihanat lukijani! Ajattelin, että kurkkaamalla vuoden 2016 tapahtumat läpi, olisi
helpompi aloittaa vuosi 2017. En ole aikoihin kirjoittanut tänne mitään, joten ette varmastikaan
ole perillä viimeaikaisista jutuista! Muistin virkistämiseksi aloitetaan kuitenkin vuosi sitten tammikuusta.
TAMMIKUU
Vuosi 2016 alkoi minulla psyykkisesti todella huonosti. Jo vuoden vaihtuessa olin huonovointinen
ja surullinen. Tammikuu ei siis ollut helppoa aikaa, enkä edes muista siitä muuta kuin kohokohtia.
Kävimme katsomassa Pietarin baletin Joutsenlammen sekä Kansallisoopperan Bajadeerin, jossa
pääosassa oli Svetlana. Oli kyllä uskomattomin esitys, jonka olen ikinä nähnyt. Svetlanan tulkinta
Nikyan roolista sai kyllä sekä minut että lukuisat muut katsojat kyyneliin.
Seuraavana päivänä alkoi Valtakunnalliset balettikilpailut, joissa olin ensimmäistä kertaa mukana
ryhmänumerossa. Numeromme ei sijoittunut, mutta olimme silti tyytyväisiä suoritukseemme!
HELMIKUU
Helmikuussa tein kovasti töitä itsenäisesti. Heti loman päätyttyä menin Akatemialle treenaamaan
uutta variaatiota. Terveys alkoi pettää yhä enemmän, mutta painoin vain menemään.
Opin tekemään fouetteita kärjillä ilman järkyttävää pelkoa kaatumisesta.
MAALISKUU
Jaa-a. Pakko myöntää, ettei minulla ole paljoa sanoja tälle kuukaudelle. Tein yhteishaun, täytin 16 vuotta ja lähes heti sen jälkeen jouduin sairaalaan. Kroppa petti.
HUHTIKUU
Huhtikuu oli elämäni stressaavin kuukausi. Treenasin kovaa kevään koitoksia varten. Kävin
vain hyvin vähän enää koulussa, mutta kokeet ja ylimääräiset työt oli silti tehtävä. Näytös
ja exam lähestyi, mutta ensimmäisenä suoritettavana oli AK-haku. Varpaani oli pahasti tulehtunut,
en pystynyt edes astumaan jalalla kunnolla. Lisäksi olin vatsataudissa ja lihakseni olivat niin kipeät,
että en toisen hakupäivän jälkeen pystynyt kävelemään tai tekemään yhtäkään liikettä ilman tukea.
Sain sairaslomaa muutamiksi päiviksi heikon psyykkisen kunnon takia.
TOUKOKUU
Viimeisimmät suoritukset! Selvisin koulun kokeista, Akatemian kevätnäytöksestä ja examista.
Toukokuussa jouduin kestämään unettomia öitä. Henkisen kunnon rappautuessa myös fyysinenkin
kunto oli heikompi kuin koskaan. Näytin elävältä ruumiilta ja ennen kaikkea lopen väsyneeltä.
Jälkeenpäin on myönnettävä, että kevät oli minulle aivan liikaa. Toukokuun lopun ja kesäkuun alun
vietin päiväosastolla, enkä käynyt koulussa.
KESÄKUU
Kesäkuun alussa sain päättötodistuksen, joka oli odotettua parempi. Sillä olisin päässyt
yhteishakuni kakkosvaihtoehtoon, Ressun lukioon. Päiväosaston jälkeen aloitettuani kesätyöt
sain kuitenkin tietää, että syksyllä minua odottaisi aivan uudet kuviot: minut oltiin valittu
Balettioppilaitoksen AK1 -luokalle. Olin todella onnellinen. Peloissani, mutta onnellinen.
Kesätöiden jälkeen lähdin Pariisiin. Reissu oli ihana, ja Pariisi on yhä ehdoton suosikkikaupunkini.

HEINÄKUU
Keskellä kesää lähdin siskoni kanssa setämme luokse Italiaan. Pitkästä aikaa söin, nukuin, ulkoilin
ja ennen kaikkea hymyilin aidosti. Italiassa lihakseni alkoivat taas kasvaa ja väri kasvoillani alkoi
muuttua terveemmäksi. Siellä oli aivan ihanaa, tunsin elinvoiman palaavan kehooni ja mieleeni.
Suomeen palatessani aloin kerätä rahaa tanssimalla. Lähdin myös Akatemian leirille Lappeenrantaan,
ja henkinen että fyysinen kuntoni alkoi jälleen heiketä. Häpesin itseäni.
ELOKUU
Elokuun alkuun mennessä kuntoni oli jälleen yhtä huono, kuin keväällä. Viimeisen balettituntini
Akatemialla jouduin lopettamaan jo tangon puoliväliin, sillä minua hengästytti, pyörrytti, enkä
yksinkertaisesti vain jaksanut. Lisäksi sydämessäni oli jälleen jo aiemmin esiintyneitä rytmihäiriöitä.
En nukkunut paljoa, ja silloin kuin nukuin, niin näin painajaisia tai unta ruoasta.
Koulun alussa olin erittäin peloissani, enkä vielä elokuussa päässyt vauhtiin. Olin onnistunut
tuhoamaan koko lihaksistoni heinäkuun ja elokuun vaihteessa. Kaikkeen uuteen oli kuitenkin
totuteltava. Ophelie joutui olemaan poissa vähän aikaa, ja Petia toimi opettajanamme.
Jatkuva keskusteleminen englanninkielellä oli aluksi hyvin hämmentävää.
SYYSKUU
Tästä kuusta minulla ei taaskaan ole paljoa sanottavaa. Vointini romahti entisestään, ja päivystyksen
kautta sain lähetteen osastolle. Syyskuussa en kehittynyt baletissa varmasti yhtään.
LOKAKUU
Ophelie oli jälleen poissa loukkaantumisensa takia, joten Ulrika toimi opettajanamme aika kauan.
Avoimissa ovissa, jotka menivät ihan okei, teimme hänen sarjojaan. Pääsimme katsomaan Liisa
Ihmemaassa -kenraaleja, ja saimme kuulla pääsevämme mukaan Lumikuningattareen.
Syyslomalla oli muutamat Lumikuningattaren harjoitukset, mutta kävin myös Tallinnassa
päiväristeilyllä ns. hengittelemässä. Treenasimme välillä Oopperalla, myös ammattilaisten kanssa.
MARRASKUU
Ensimmäinen palkallinen työni tanssijana: lumihiutale. C-rooli Lumikuningattaressa. Sain kunnian
tehdä kaikki näytökset. Opin ihan mielettömän paljon, ja tutustuin paremmin moniin tanssijoihin
sekä ylipäätään Oopperaan. Päänäyttämössä on joku taika: siellä ollessa tuli aina sellainen olo,
kuin olisi saapunut kotiin. Marraskuun Lumikuningattarien ohella esiinnyimme Nykytanssipaletissa.
JOULUKUU
Joulunäytökset! Olin parhaimmillani aamusta iltaan oopperalla, joka päivä. Kokosimme
Class on stage -osuutta yhdessä muiden Balettioppilaitoslaisten kanssa. Sen lisäksi olin mukana
flamencossa, nykytanssissa ja omassa variaatiossani: joutsenlammen pas de trois.
Vähän ennen joulunäytöksiä onnistuin reväyttämään takareiteni, joten Falunin haut jäivät omalta
osaltani väliin. Onneksi kuitenkin pääsin osalliseksi näihin näytöksiin!
Kävin katsomassa Akatemian joulunäytöksen. Oli ihanaa nähdä, miten vanhat ryhmäläiset
olivat kehittyneet. Juttelin myös Juhan ja Arjan kanssa, ja sain paljon tsemppejä sieltäkin suunnasta.
Lomalle jäin hyvillä mielin, sillä hyvien näytösten ohelta taskuuni jäi myös pelkkiä kymppejä
Eiran aikuislukiosta. Joulu meni mukavasti, samoin uusi vuosi. Fiilis tästä vuodesta
on aivan eri kuin edellisestä. Odotan kehittyväni paljon. Odotan olevani onnellinen.

Maanantaina palaan takaisin kouluihin. Nyt pyrin vain hengittämään ja antamaan kropan levätä.
Tästä vuodesta tulee parempi. Vuotta 2016 ei ole kovin vaikea päihittää, sillä se oli ehdottomasti
elämäni kurjin, rankin, sairain ja surullisin vuosi. Nyt minulla on elämässäni kuitenkin hyvät
lähtökohdat ja ihania ihmisiä. Rakkaita ihmisiä, jotka haluavat minulle vain hyvää.
Joten ei tässä muuta kuin matkalle kohti tanssijanuraa. Jee!
Ihanaa tammikuun alkua teille kaikille!