10/20/16

itsekriittisyys


Hei vain! Tänään kirjoitan hieman pidemmän tekstin, eli asettukaahan mukavasti. Aiheenani on
jo monesti toivottu itsekriittisyys baletin suhteen. Millaisena se esiintyy omassa elämässäni ja
millaisena koen sen balettimaailmassa yleisesti. Tämä on vähän nyt tällaista ajatustenvirtaa, mutta
toivottavasti pääsette kärryille ja ymmärrätte perimmäisen pointtini. Jos jokin jäi epäselväksi tai
kokonaan kirjoittamatta, niin täydennän mielelläni vastaten kysymyksiinne kommenttiboksiin.

Baletti lajina on erittäin tunnettu kurinalaisuudestaan. Kun katson - ja olen jo useita vuosia katsonut -
tanssijoita ympärilläni, näen monessa omaan kriittisyyteen kietoutuneita ajatuksia. Vaikka baletti
onkin vaativaa ja siihen tarvitaan paljon keskittymistä, uhrautumista sekä intohimoa, tulisi mielestäni
jokaisen tiedostaa asioiden tärkeysjärjestys. Täytyy erottaa omat ajatukset ja tunteet keskenään,
ja vielä huomata, onko muiden henkilöiden tekemisillä osuutta omaan käytökseen.
Klassisia esimerkkejä löytyy tästä aiheesta lukuisia. Otetaan esille nyt pari, omasta elämästäni
erityisen tuttua ajatusta.
Olet balettitunnilla. Katsot itseäsi peilistä, et näe yhtä korkeita jalkoja kuin Svetlanalla. Ehkä
jalkasi eivät ole teknisesti oikein avatut, ehkä olkapäät ovat hieman liian korkealla - ja vaikka
kuinka yrität rentouttaa niitä, niin asento ei näytä oikealta. Turhauttaa. Tuntuu, kuin olisit
huono. Mitään et oikein osaa. Nilkatkaan eivät ojennu. Miksi mikään ei suju?
No ensinnäkin, älä solvaa itseäsi harjoituksissa. Äläkä missään muuallakaan! Jos olet jo valmiiksi
täydellinen ja paras kaikessa, niin mitä ihmettä teet treenitunnilla? Jos niin olisi, niin tanssisit jo
suurilla näyttämöillä. Mutta olet vasta treenivaiheessa, ei haittaa, vaikka vielä kaikki ei sujukaan.
Baletissa ei edes ole sellaista asiaa kuin VALMIS. Aina on jotain kehitettävää, aina voi olla jossain
vähän parempi. Ei kannata turhautua tai harmistua, vaan hengittää syvään ja keskittyä olennaiseen.
Ja on tietysti tärkeää tarkastella itseään ja korjata virheasentoja omatoimisesti.
Kuten jostain olen lukenut: "Opettaja voi auttaa sinua näkemään, kunhan itse avaat silmäsi."
Tee siis kovasti töitä itse. Pitää olla kriittinen, jotta et päästä huolimattomuusvirheitä ohi silmiesi tai
treenaa "lepsusti". Kun tavoittelet jotain treenaamisellasi, ammattia, parempaa kuntoa tai kenties
hyvää mieltä, terve kriittisyys tekee vain hyvää. Liika kriittisyys, itsensä haukkuminen ja muu
negatiivinen käytös oman pään sisällä vie tanssista kaiken ilon ja motivaation, ja voi johtaa myös
suurempiin ongelmiin. Rentoudu! Ei tämä ole niin vakavaa. Ja lopeta itsesi vertailu muihin -
se nimittäin on pahinta myrkkyä. Tavoittele vain omaa parasta versiota itsestäsi.

Itsekriittisyys purkautuu valitettavan usein balettimaailmassa myös syömisen häiriintymiseen.
Itsensä turha haukkuminen ja kritisointi ei aina ole teknistä, vaan ollaan tyytymättömiä omaan
kroppaan tai ulkonäköön yleisesti. Miksi? Koska kaikki hyvät tanssijat ovat langanlaihoja. EI.
Tässä on itselläni henkilökohtaisesti vielä pirusti tapeltavaa, jotta saan nämä asiat syvälle aivoon.
Sinulla on yksi vartalo. Biologinen paino, johon elimistösi pyrkii. Sinulla on luusto, hento tai
vähän isompi. Ehkä lihasmassasi on näkyvä, ehkä ei. Toisilla on isompi takapuoli, toisilla pohkeet,
toisilla käsivarret. Olemme erilaisia, ja voimme valinnoillamme vaikuttaa siihen, miltä näytämme.
Asia erikseen on se, että ovatko valinnat järkeviä. Murrosiässä elimistön hormonit ovat aika
sekaisin, ja varsinkin (biologisesti) naisilla rasvan kertyminen on enemmän kuin normaalia.
Pahin mahdollinen skenaario on ryhtyä paastolle, kun jokin päässä sanoo ettei pidä omasta
ulkonäöstään. Syö säännöllisesti - vaikka se tuntuisikin pahalta -, juo paljon. Parhaan treenituloksen
saat syömällä monipuolisesti (itse suosin kasvisruokavaliota, mutta kaikilla on omat tapansa).
Proteiinit, rasvat, hiilihydraatit. Ja suosittelen kaloreita laskettavaksi vain, jos tuntuu, ettei saa
niitä tarpeeksi. Ilman energiaa et voi tanssia. Kuuntele omaa mieltäsi, omaa kehoasi.
Jos siis itsekriittisyys kalvaa mieltäsi niin syvästi, että et enää pidä itsestäsi, pysähdy ja
sano STOP. Olen läski. STOP! Analysoi. Miksi? Olenko edes oikeasti? Kuka niin väittää? Onko joku
joskus sanonut minulle niin? Onko sillä mitään väliä? Olen huonoin tässä tanssiryhmässä. STOP!
Olenko? Onko tämä tunne vai fakta? Vaikka olisinkin huonoin, merkitseekö se mitään? Kumpi on
tärkeämpää - se mitä olen nyt, vai se mitä tulen olemaan, kun jatkan treenaamista?

Olen saanut ulkopuolisilta tahoilta mielettömästi apua viimeaikoina, ja juurikin tuon STOP-
harjoituksen olen heiltä oppinut. Ajattelin jakaa sen teille, koska olen itse kokenut sen erittäin
hyödylliseksi. Itsekin työstän tällä hetkellä itserakkautta, itseinhon -ja kriittisyyden vastapainoksi.
Jos haluan tässä lajissa edistyä ja saada tästä ammatin, niin on korkea aika alkaa luottaa itseeni ja
rakastaa itseäni todella kovaa. Ei tarvitse olla niin kriittinen. Puhuisitko kaikista läheisimmälle
ihmisellesi yhtä ikävään sävyyn, kuin puhut itsellesi? Et. No, me itse olemme ainoat, jotka
lopulta itsemme kanssa ovat. Miksi me kritisoimme niin kovaan ääneen itseämme?
Let go a little.

Jos mieltäsi todella painaa hallitsematon itsekriittisyys, älä pelkää hakea apua.
Luottohenkilöitä löydät mistä vain. Myös netistä voit saada hyviä vinkkejä.
Jos koet, että oma itsekriittisyytesi on johtanut syömisongelmiin, niin suosittelen
tsekkaamaan ystäväni Heidin blogin.

10/16/16

syysloma

Tämä tyttö on nyt suorittanut kahdet avoimet, saanut lukion ensimmäisiin arviointeihin ysiä ja
kymppiä, päässyt mukaan Lumikuningattareen, tavannut paljon ihania ja avustavia henkilöitä,
ja aloittanut loman nukkumalla koko päivän!
Fiilis on toisinsanoen todella hyvä. Tänään olen vain rentoutunut, rentoutunut, rentoutunut.
Avoimet ovet olivat kyllä mielettömän stressaavat, huhuh! Ensimmäisenä lauantaina meillä oli
baletti, repertuaari ja flamenco, toisena baletti, repertuaari ja pas de deux. Myös vanha opettajani
oli katsomassa tuntia, ja sain hyvää palautetta jälkeenpäin. Jee!
Kävin eilen katsomassa Akatemian examia ja siis en voi muuta sanoa, kuin että kaikki ovat
kyllä menneet eteenpäin. Kovia hyppäämään joka iikka, ja suurin osa hyppää ihan kunolla
ylispagaattiinkin. Hienoa katseltavaa, ihan hymyilytti.
Ja siis Lumikuningattaresta! Kyllä, osajakoja on kaksi, ja pääsin siihen mukaan. Olen niin onnellinen.
Harjoituksia on ollut huimat kaksi kertaa, ja syysloman läpimenoja lukuunottamatta (joista toisiin
en edes pääse) harjoittelemme seuraavan kerran companyn kanssa. Jännityslevel jossain sadan
hujakoilla, mutta kyllä tästä selvitään!
Tarkoituksenani olisi postata vähän laajempi juttu tänne blogiin nyt tässä loman aikana, jos vain
mitenkään saisin aikaiseksi. Tämä oli nyt vain tällainen update että hengissä ollaan!

Nukkukaa, syökää, levätkää, lomailkaa. Jokainen teistä ansaitsee pienen hengähdystauon!
Nähdään seuraavan postauksen parissa.