8/28/16

uutta elämää


Hei vain! Kaksi viikkoa uudessa balettimaailmassa on nyt takana, ja huomenna alkaa kolmas.
Sanon jo heti alkuun, että postauksen kuvat ovat kevään examista. En ole saanut balettioppilaitoksella
otettua vielä minkäänlaisia balettikuvia, sillä on ollut hieman muuta keskittymistä!
Ensimmäinen viikko oli vähän toisenlainen; meillä oli vierailevia opettajia, ja kaikki kolme luokkaa
treenasivat yhdessä. Baletinopettajamme oli kovin tarkka aukikierrosta, ja sen kyllä tunsi lihaksissa
jo parin päivän työskentelyn jälkeen. Myös kielikorva alkaa vähitellen tottua siihen, että lähes
kaikki puhuvat englantia mitä erikoisimmilla aksenteilla. Alkaa ikäänkuin ajatella englanniksi.
Oma opettajamme Ophelie seuraili ensimmäisellä viikolla tunteja sivusta ja kirjoitti kynä sauhuten
muistiinpanoja samalla, kun katsoi harjoituksiamme. Pakko myöntää, että jännitti!
Toisella viikolla meillä alkoikin Ophelien balettitunnit, mutta emme päässeet hänen kanssaan kahta
päivää pidemmälle, sillä keskiviikko-aamuna hän oli kaatunut ja tietääkseni mursi jalkansa.
Minua henkilökohtaisesti harmittaa todella paljon, sillä olisi ollut ihanaa päästä treenaamaan
kunnolla yhden opettajan opeissa näin heti alkuun. Varmasti olisi Opheliellekin ollut hyvä, jos
hän olisi päässyt tutustumaan meihin kauden alkajaisiksi. Mutta minkäs vahingoille mahtaa!
Ophelien opetustyyli on mielestäni hyvin miellyttävä. Sarjat ovat ranskalaisia, nopeita ja aika
teknisiä, ylävartalon sekä pään käyttö ovat oleellisia. Eniten olin pulassa kärkitossutunnilla,
(puolitoista tuntia varpailla, ouch!) sillä kärkkäritekniikkani ei ole mitä parhain, eivätkä myöskään
nykyiset tossuni. Lisäksi Ophelien kärkitossusarjat olivat mielestäni todella vaikeita!

Keskiviikkona tuntimme piti aiemman opettajani Juhan serkku Virve, ja loppuviikon tunnit veti
Petia. Myös seuraavalle viikolle balettituntimme ovat merkitty Petialle.
Hänen tunneillaan koen olevani niin sanotusti mukavuusalueellani, koska sarjat muistuttavat
Akatemian sarjoja venäläisen tekniikan takia. Pakko kyllä myöntää, että Petian läsnäolo luo minulle vähän paineita, hah.
Meille pidettiin kuntotestit, joista sain aivan surkeat tulokset. Miestenpunnerruksia (rinnan pitää
osua kaverin maata vasten pitämään käteen) sain pyöreät nolla kappaletta, ja vatsalihaksissa hyydyin.
Onneksi tästä voi lähteä sitten parantamaan. Tiedän, etten ole palautunut viime keväästä vielä
parhaimmilleni, ja se saattaa olla iso syy kuntotestin möhläämiseen.
Meillä tulee olemaan syyskuussa vielä toisenlaiset kuntotestit: sellaiset, missä tanssitaan monta
minuuttia putkeen ja seurataan teknistä suoritusta. Apua, apua, apua!
Meillä on ollut myös nykytanssia sekä jazzia, kummassakin olen vielä aika huono, sillä ne ovat
uusia juttuja minulle. Lisäksi meillä oli yksi puolitoistatuntinen padista! Ehkä viha-rakkaussuhteeni
siihen alkaa vähitellen kallistua jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä tällä kertaa se oli mielestäni jopa
ihan kivaa. Tietysti stressasin kovin etukäteen - mitä jos en osaa, mitä jos painan liikaa, mitä jos
potkaisen partneria
 - mutta kaikesta huolimatta tunti sujui oikein mukavasti.

Kävin myös moikkaamassa porukoita Akatemialla. Kolme ihanaa vanhaa ryhmäläistäni lähtee
opiskelemaan Unkarin balettiin, mukaanlukien rakas Ellenini. Olen todella iloinen heidän puolestaan,
mutta kyllä tulee ikävä! Ei kai tässä muu auta, kuin alkaa varailemaan lentolippuja Budapestiin...
Ja kiitos vielä kaikille ihanista kommenteista ja postausideoista! My Dayn tekeminen houkuttaa
hirmuisesti, mutta en tiedä miten paljon videomateriaalia Balettioppilaitokselta saan otettua.
Katselen vähän, miten onnistuu! Eilen kävin ostamassa itselleni oman tietokoneen, ja nyt saan myös
paremmin muokattua videoita. Tässä on parempi prosessori sekä enemmän tilaa jättivideoilleni -
suunnittelen siis kovasti tekeväni kaikkia erilaisia ja kivoja postauksia tänne lähitulevaisuudessa!
Hyvää alkavaa arkiviikkoa mahtaville lukijoilleni, koitan tulla ilmoittelemaan itsestäni jälleen pian.
Näkemiin!

8/13/16

ammattikoululainen

Hävyttömän pitkän bloggaustauon jälkeen voin viimein sanoa, että ihanaa lauantai-iltaa kaikille lukijoilleni, jos siellä vielä sellaisia on!
Tässä postauksessa aion kertoa viime keväästä, tästä kesästä sekä tulevasta syksystä ja lukukaudesta.
Olen siis kovin pahoillani tästä hiljaisuudesta, mutta kevät oli niin kiireistä ja tuskaista aikaa,
etten vain saanut itsestäni puristettua hippuakaan blogikirjoitteluun. Yritän ottaa itseäni niskasta
kiinni nyt, kun pian saan oman tietokoneen sekä ehkä vähän myös aikaa ja mielenrauhaa.


Edellinen postaus oli täällä siis niin kauan aikaa sitten, että en ollut ehtinyt edes yhteishakua
kirjoittamaan. Mutta todentotta siis omaksikin yllätyksekseni hain Balettioppilaitoksen
ammatilliseen koulutukseen. Kakkosvaihtoehtona haussani oli Ressun lukio, sitten Norssi,
Töölön yhteiskoulu ja Sibeliuslukio. Loppujen lopuksi selvisi, että keskiarvoni olisi riittänyt
jokaiseen vaihtoehdoistani, mutta pääsinkin jo ykkösvaihtoehtooni! Tässä teille siis kirjoittelee
maanantaina oopperan AK-lla aloitteleva tanssijanalku. Jee!
Ammattikoulun ohella suoritan lukio-opintoja Eiran aikuislukiossa.

Hakutilaisuus Balettioppilaitokselle oli varmasti yksi elämäni stressaavimmista asioista. Pakko
myöntää, että psyyke oli aika järkyttävässä kunnossa niihin aikoihin. Kuitenkin suoriuduin
balettitunneista ihan hyvin. Nykytanssissa olin aivan surkea, en osannut mitään -
mikä taas jännittää edelleen, sillä meillähän on nykytanssia todennäköisesti viikottain!
Variaatio-osuus meni yllättävän huonosti. Elämäni huonoin veto Esmeraldaa sattui juuri sille päivälle,
eikä auttanut itku markkinoilla, vaan piti vain hymyillä ja kiittää ja poistua salista.
Olin itseasiassa aika varma, että pääsyni Balettioppilaitokseen jäisi kiinni juurikin siitä variaatiosta.
Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt!
Keväällä olin valitettavasti muutamaan otteeseen myös lyhyillä sairaslomajaksoilla, samoin nyt kesällä.
Maaliskuussa olin sairaalaosastolla useamman päivän ajan. Niistä kuitenkin selvittiin, ja vaikka en
vieläkään ihan iskussa ole, niin toivon tästä olevan suunnan vain ylöspäin.
Keväällä meillä oli perinteisesti näytös. Moni teistä on varmasti törmännyt näytöksemme mainokseen,
jonka itseasiassa minä editoinkin. Videon pääset katsomaan TÄSTÄ!
Näytöksessä esitin Esmeraldan Entrancen variaation, pizzicaton sekä Joutsenlammesta tutun morsianten valssin.
Ja näytöksestä tietenkin sopivan ajan kuluttua meillä oli exam. Pienen videokoosteen examista pääset katsomaan
klikkaamalla TÄTÄ! Koosteessa on joistain sarjoista nopeutettuja pätkiä. Koko examia en valitettavasti
voi netissä jakaa, mutta saattepa jonkinlaista maistiaista. Ihana parini joka on suurimmassa osassa
videoista vieressäni on paras ystäväni Emma, ja muissa videopätkissä saattaa vilahtaa muita ryhmäläisiäni!

Entäs nyt kesällä sitten? Olen matkaillut mm. ympäri Italiaa siskoni ja setäni kanssa, ja kierrellyt
kaunista kesäkuista Pariisia äitini kanssa. Olen treenannut silloin tällöin akatemialla, ja jo aiemmin mainittujen
sairaslomien ja liikuntakieltojen takia en ole voinut kovin intensiivistä balettia harjoittaa.
Lukuunottamatta tietenkin Lappeenrannassa järjestettyä akatemian leiriä. Leiri oli hyvin onnistunut ja sain ensikosketukseni
myös karakteeriin - ja oi että, se oli ihanaa! Sain tanssia niin omana itsenäni, se oli todella vapauttavaa. Toivottavasti saan tanssia sitä myös tulevaisuudessa.
Lappeenrannassa esitetty Esmeralda oli viimeinen esitykseni akatemian nimissä. Eli maanantaina alkaa täysin uudet kujeet,
ja odotan jo aivan mielettömän jännityksen vallassa. Ihan joka ikinen asia arjestani muuttuu,
ja tottuminen uuteen kouluun vie varmasti aikaa. Todennäköisesti saan pienen taantumankin,
kuten yleensä tapahtuu, kun totuttelee uuteen. Mutta edistys tapahtuu kaksi porrasta ylös, yksi alas,
kaksi porrasta ylös
 ja niin edelleen - joten loppupeleissä sitä kehitytään hitaasti mutta varmasti!
Ainakin aluksi meillä on useampia eri opettajia, mutta ryhmämme virallinen opettaja on (apua, miten tämä kirjoitetaan?) Ophélie.
Ei siinä, että on paljon uutta ja kovasti treenattavaa, täytyisi myös jotenkin pitää huolta nukkumisesta, syömisestä ja muutenkin psyykkisestä hyvinvoinnista,
mikä itselläni tuppaa välillä vähän
hairahtelemaan liian stressin ja kriittisyyden seurauksena. Tavoitteena tietysti syödä ateriasuunnitelman (joka on muuten aivan mielettömän iso)
mukaan ja saada muutenkin elämästä jälleen kiinni, mutta vaikeaahan se tulee olemaan. 

Tavoittelen jatkossa sitä, että saisin postailtua useammin. Tottakai haluaisin kuulla myös
postausideoita - onko jotain, mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Kaikki ehdotukset otetaan vastaan! Itse olen mm. harkinnut uutta kysymyspostausta.
Mielipiteitä, mielipiteitä?
Joka tapauksessa, nyt on aika sanoa teille hyvää yötä. Pitäkää peukkuja, etten aivan täysin nolaa itseäni heti maanantaina, hah!