12/31/15

seuraavaan vuoteen


Kuva on Helsingin Balettiakatemian ottama
Jälleen on vuosi kääntymässä loppuunsa. Luin vuosi sitten tekemäni postauksen, jossa mainitsen
toiveita ja tavotteita seuraavalle vuodelle. No, miten ne toteutuivat? Vastaus on: älyttömän huonosti.
2015 oli kokonaisuudessaan aivan järkyttävä muutamaa valopilkkua lukuunottamatta. Sanoisin, että
tästä ei kyllä alemmaksi enää vajota, mutta on sekin varmaan mahdollista, joten jätän sanomatta.
Mikä sitten meni vikaan? Monikin asia. Koulussa on ollut jumalattoman rankkaa ja heti vuoteni
alkuun kävin rippikoulun, josta jäi lähinnä vain "paha maku suuhun". Lomillakaan en ole ollut
kykeneväinen lepäämään, vaan olen vain maannut lamaantuneena ja potenut kovaa ahdistusta.
Läheisten kanssa olen joutunut moneen kurjaan tilanteeseen ja olen onnistunut sotkemaan kaveri-
suhteitani pelkällä jaksamattomuudellani ja typerällä käytökselläni. Baletissa en juurikaan ole
edistynyt, vaikka kuinka olen lintsannut koulusta mennäkseni aamutunneille tai painanut
sivuspagaattiani yli tai käynyt fysioterapiassa. Esityksissäkin olen mokaillut, kursseillakin.
Henkisesti olen ollut erityisen uupunut ja huonovointinen tilani on näkynyt myös fyysisesti.
"Ensi vuodesta tulee erittäin rankka, ja toivon että pystyn antamaan kaikkeni balettia että
koulua kohtaan ilman että psyykkinen, henkinen tai fyysinen osa minusta vaurioittuu 
mitenkään."
Näin taisin kirjoittaa postaukseeni vuosi sitten ennen päivämäärän vaihtumista 2015 -päätteiseksi.
Voisin siis sanoa, että onnistuin epäonnistumaan myöskin jopa tässä, ja vielä ihan huolella.

Normaalisti joku voisi tällaisessa tilanteessa vain kohottaa katseensa ja luvata, että seuraavasta
vuodesta tulee parempi. Kaikki kääntyy hyväksi, kehitys pääsee taas vauhtiin ja onnistumisia tulee
vastaan aivan kuten aikoinaankin. Itse en vain kykene juuri nyt ajattelemaan niin. Lähinnä mietin
vain sitä, että miten jaksan enää. Ennen kuin kukaan ehtii tulla sanomaan, niin EI, mielenkiintoni
balettia kohtaan ei todellakaan ole kadonnut. Rakastan balettia koko sydämestäni ja tahdon sekä
vaadin, että tulevaisuudessa baletti on ammattini, tavalla tai toisella. Haluaisin vain mielentilani
sellaiseksi, että voisin toteuttaa unelmiani kuten tahtoisin. Pakko sanoa, että optimistisuuteni on
kääntymässä nollatoleranssiin. Miten tästä nyt pitäisi sitten jatkaa? Tehdä kovasti töitä? Varmasti.
Antaa itsensä levätä? Kyllä, silloin tällöin. Saada elämän perusvoiteet kohdilleen (uni, ravinto jne.)?
Ehdottomasti, sillä ne ovat välttämättömiä arkielämän luistamiselle. Näitä asioita yritin kyllä jankata
itselleni koko vuoden, ja tadaa, tässä ollaan. Pitää kai sitten vain yrittää paremmin ja löytää
motivaatiota jatkaa elämässä eteenpäin, nousta sängystä aamulla ja sulkea silmät iltaisin.

Kaikesta tästä roskasta huolimatta haluan toivottaa jokaiselle onnellista ja ihanaa vuotta 2016.
Jokainen teistä ansaitsee sen.

12/22/15

joulunäytös

Hei! Nyt on vihdoin taas näytökset takana, ja tuntuu kuin olisin laskenut hillittömän taakan selältäni.
Kulunut vuosi on ollut rankempi kuin olin osannut odottaa. Loma on todella tarpeellinen juuri nyt.
Näytöksessä esitin jälleen - oletettavasti viimeisen kerran vähään aikaan - Esmeraldan variaation,
ryhmänumerona flamencoa sekä toimin solistina Joutsenkarnevaalissa. Päivä oli yllättävän
väsyttävä. Menimme näytöspaikalle jo aamulla ja lähdimme illalla. Jouduimme vetämään koko
homman kolmisen kertaa läpi; kenraalit sekä kaksi näytöstä.

Fiilikset? Ärsyttää, kun olisin voinut tehdä paremminkin. Toisaalta: paljon pahempiakin mokia olisi
voinut tulla. Yleisössä tanssejani tuijottivat lukuisien tuntemattomien lisäksi moni oma sukulaiseni
sekä muutama iso nimi. En tiedä, kumpaa stressaan näytöksissä enemmän - omia läheisiäni, joille
en halua tuottaa pettymystä, vaiko juuri balettimaailman isoja nimiä joiden silmissä haluan näyttää
parhaalta mahdolliselta sekä mieleenpainuvalta positiivisella tavalla.
Joutsenta tanssiessani luultavasti näkyi tekninen kokemattomuuteni, jota kompensoin eläytymisellä.
Se on oikeastaan ollut monesti valttikorttini lavalla: saatan sählätä vaikka kuinka ja paljon, mutta
yritän aina pelastaa itseni joko leveällä hymyllä tai ahdistuneilla otsarypyillä, hah.
Esmeraldassa liukastelin hieman, mutta en tosin ollut ainoa. Näyttämö oli hirvittävän liukas ja
monilla oli vaikeuksia pysytellä vakaana koko tanssin ajan. 

Entä sitten seuraava näytös? Tiedossa on, että näytös on Aleksanterinteatterilla. Oma tavoitteeni on
olla mukana Odalisquessa sekä jossain variaatiossa, mutta itsehän en sitä nyt vielä saa päättää.
Tällä hetkellä pääasia on selkeyttää ajatuksia kevään yhteishakuun sekä muihin hakujuttuihin sekä selvitä tammikuun kilpailuista.
Eli siis en mielestäni ole täällä vielä ehtinyt mainita tuloksista, mutta kerron nyt:
en päässyt esikarsinnoista lävitse, mutta lähden kisaamaan ryhmänumerolla.
Faluniin oli tarkoitus hakea, mutta koska näytöksemme oli juuri tismalleen samana päivänä, niin
suunnitelmat vähän muuttuivat. Noh - onneksi vielä joskus saatan päästä kilpailemaan, ei tämä
maailmanloppu ole.

Toivotan kaikille oikein rauhaisaa ja mukavaa joulua! Yritän postailla loman aikana muutamia
korvan taakse unohtuneita postausideoita, joita en ole syystä tai toisesta vielä ehtinyt toteuttaa.
Nauttikaa lomasta!