9/26/15

hyvät & huonot


Moi! Nyt taas koneen äärellä, vihdoin, viimein, jees. Ajattelin tulla kertomaan vähän kuulumisia -
hyviä ja huonoja sellaisia. Onhan tässä jo muutama jokunen tovi vierähtänyt viimeisimmästä
postauksesta. Noh, aloitetaan vaikka näin: olen käynyt todella monien onnistuneiden treenien lävitse.
Olen tehnyt monta nelospiruettia piruettisarjassamme, olen oppinut uutta. Toisinaan on siis
mennyt myös aika hyvin. Ei kuitenkaan tanssita ruusuilla liian kauan; erilaiset pienet "vammat"
ovat toimineen jarruna. Tämän viikonlopun pe-su olenkin liikkakiellolla, ehkä myös ensiviikolla
vaadittaessa. Syy on pääosin tulehtuneella lonkalla. Tämän lisäksi selkäni on niin kipeä, että en saa
nukuttua. Varvas on kanssa ollut niin huonossa kunnossa etten ole juurikaan voinut harjoitella
kärjillä. Päätä on särkenyt enemmän kuin koskaan ja vatsa on jatkuvasti kipeä. Ehkä pieni tauko
tekee ihan hyvää - tai niin ainakin uskottelen itselleni.

Stressi hipoo huippuaan. On monia eri kysymyksiä mitä jauhan mielessäni kuin purkkaa. Mitä jos
lonkka ei parane examiin mennessä? Mitä jos en ehdi lukea koulujuttuja? Mitä jos jään jälkeen
baletissa? Mitä jos examissa minulla on huono piruettipäivä? Mitä jos mokaan? Mitä jos en saa
variaatioita valmiiksi videohakua varten? Mitä jos en ehdi hakea kisoihin? Mitä jos en pääse examiin/kisoihin? Mitä jos en saa koulupaikkaa keväällä/syksyllä?
Mitä jos en saa kunnollista syömisrytmiä toimimaan? Mitä jos lihoan?
Mitä jos, mitä jos, mitä jos. Turhauttaa. Kaikki tuntuu menevän vain vaikeammaksi hetki hetkeltä.
Olen yrittänyt kuunnella pääni sisällä vielä jokseenkin toimivaa järkeä. Luojan kiitos olen sentään
saanut niitä onnistuneitakin treenejä kulutettua, sillä muuten olisin varmaan jo aika maassa.
Hölmöintä on, että stressaan ja huolestun pienemmistäkin asioista. Ja isommista, eivätkä
kaikki liity balettiin. Ja surullisinta on, että stressaamiseni vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin sekä
elämän perustarpeisiini, esimerkiksi uneen ja syömiseen.

Huh, tuli aika paljon kerrottua huonoja kuulumisia, mutta uskokaa: on niitä kivojakin hetkiä
ollut. Ehdottomasti. Mutta seuraavat kaksi viikkoa ovat koeviikkoja ja exam sijoittuu
siis kahden viikon päähän, lauantaille. Ehkä stressi siis on pelkkää huonosti purkautuvaa jännitystä,
en tiedä. Mokasin ysiluokan ensimmäiset kokeet aivan huolella, mikä on saanut minut astumaan
sisälle kouluun aina väärällä jalalla, stressaamaan tulevista enemmän.
Kuulisin mielelläni, miten te käsittelette stressiänne? 
Juuri nyt yritän itse takoa päähäni "Stuck somewhere between try harder and why bother".
Eiköhän tämä tästä vielä. Hymyä huuleen vain, pitää jaksaa. Miettiä miten monena aamuna on
päässyt ylös ja selviytynyt, vaikkei uskonut pystyvänsä.
Viettäkää oikein mukava viikonloppu, ystäväiseni. Tämä tyttö lähtee nyt lukemaan koulujuttuja!