7/26/15

leiriltä kotiutunut


Hei! Ihanaa päästä taas kirjoittelemaan ja laittamaan kuvia. Siispä myös varoitus: postaus tulee
olemaan aika pitkä. Saavuin perjantaina takaisin kotiin Akatemian järjestämältä
Lappeenrannan leiriltä. Reissu oli ihan okei, ei tosiaan mikään huippu.
Leiri oli siis tehty ikäänkuin yhteistyönä Lappeenrannan Tanssiopiston kanssa,
sillä siellä myös asustimme viikon.
Nukuimme pienessä tanssisalissapatjoilla, ja isommissa tanssimme.
Päivään kuului pilates/jooga sekä baletti ja repertuaari, joista yhteensä tuli useampi tunti treeniä.
Vapaa-aikaa oli suht. paljon, ja vietin sen aikalailla ystävieni kanssa maisemiin tutustuen.
Yhtenä päivänä kävelin pari tuntia ympäri Lappeenrantaa yksin, musiikki korvilla pauhaten, lyhyessä
mekossa - ja satoi vettä. Olin hirveän masentuneella tuulella ja olisin ärsyttänyt muita todella,
jos en olisi häippässyt paikalta. Ihan hyvä niin: purkasin huonon tuuleni kävelemällä tunnistamat-
tomissa maisemissa. Nyt osaankin ehkä hiukan suunnistaa alueella. Siis ihan vähän vain, eh.

Leirillä meillä oli päivässä about kolme ateriaa. Aamuisin itse join kahvia ja ennen treenejä nappasin
cashew/seesampatukan tai juotavan piltin, jotta verensokeri ei tipahtaisi. Välipalaa en ehtinyt
pilateksen ja baletin välissä syömään, vaikka sellainen olisi ilmeisesti ollut tarjolla.
Baletin jälkeen meillä oli päivällinen ja myöhemmin illalla kevyt iltapala, esim. rahkaa.
Vapaa-ajalla kävimme pariin otteeseen ystävieni kanssa syömässä jäätelöt lähitorilla. Koska emme
salailleet jäätelöitämme, oli opettajamme naisystävä kuullut ilmeisesti asiasta, sillä saimme normaalia
pidemmän puhuttelun selluliitistä. Vaikka pidin keskustelua itse tilanteessa naurettavana, kyllähän
se jäi päähän hieman mietityttämään. Tuli vähän paha olo itseni kanssa. Mitä tästä opin? Pitää ehkä
alkaa syömään vähän terveellisemmin. Aina en vain jaksaisi laskeskella kaloreita tai miettiä
onko reisissä jälleen lisää selluliittiä. Mutta jos tavoitteenani on päästä ammattilaiseksi, haluan tehdä
asioita sen eteen.

Nyt vielä kerron, mikä meni pahasti pieleen leirin lopussa. Nimittäin varvas. Oikea isovarpaani
tulehtui kynnenreunasta niin pahasti, että en ennen näytöstä kyennyt kunnolla kävelemään.
Ja mitä piti tehdä: esittää ensimmäistä kertaa koskaan Talismanin variaatio. Kärjillä. Auts.
Juuri ennen lavalle nousemista tajusin etten oikeasti pysty edes laskeutumaan kärjiltä alas ilman että
rojahdan ja näytän hemaisevan irvistyksen. Anyways, pyyhin kyyneleet ja hymyilin loppuun
asti, vaikka mokailinkin aivan liian monessa kohdassa. Heti kiitokset tehtyä ja pois käveltyä aloin
itkemään. Osittain, koska varpaaseni sattui aivan jumalattomasti. En osaa edes kuvailla sitä kipua.
Osittain myös siksi, että olin juuri nolannut itseni yleisön edessä. Ja opettajani joka luottaa,
että onnistun aina näytöksissä, oli juuri nähnyt miten kömpelösti vetelin. Ääh. Eikä se nyt koskaan
ole hauskaa epäonnistua, eihän. Lähinnä jälkeenpäin ajattelen: jos en koskaan epäonnistuisi,
ei onnistuminenkaan tuntuisi miltään. Edelleen kuitenkin hävettää aivan kamalasti.
Ja varpaaseen pitää ostaa antibiootit. No, loppuloma onkin luultavasti lepäilyä, sillä en välttämättä
balettiin enää pääse. Käymme varmaan mökillä ja sellaista. Tähän loppuun vielä leirin molempien
ryhmien yhteiskuva. Ja nyt: ihanaa viikonlopunloppua kaikille, ihania loman viimeisiä hetkiä
ja paljon hymyä ja haleja teille. Upeaa, että aina jaksatte lukea ja kommentoida!

7/11/15

puistossa




Moi! Torstaina päätimme Nellan kanssa ennen treenejä suunnata matkamme kohti puistoa, jossa otimme balettikuvia (vaihteeksi) kunnes alkoi sataa kaatamalla. Käytetään siis kesää hyödyksi ja aina kun on mahdollista, niin otetaan balettikuvia ulkona, hah.
Treeneissä on mennyt ihan okei - toistaiseksi monet oleelliset asiat ovat hukkuneet jonnekkin kesäkuun puolelle, mutta oletan että ne löytyvät jälleen elokuussa. Aukikierto ei oikein meinaa toimia, vaikka yleensä se on sen verran itsestäänselvyys. Tämän takia esim. tankosarjoissa keskittyminen menee aikalailla jalkoihin, vaikka oikeasti isoimmat ongelmat ovat hartioissa.
Myös vasemmalle pyöriminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, sillä huonona päivänä ihan oikeasti en pysy edes balancessa. Torstain tunnilla itseasiassa pyllähdinkin kuninkaallisesti. Mitään ei sattunut,
mutta kaatuminen ei koskaan ole hauskaa. Varsinkaan jos joku näkee, hahah. 


Olen alkanut nyt oikeasti hahmottaa Odalisquen variaation koreografian kunnolla. Harjoittelen siis 2. odalisqueta, joka on teknisesti aivan tolkuttoman vaikea - varsinkin mulle. Siinä ei ole mitään, missä voisin näyttää vahvuuksiani (toisaalta kukaan ei edes vielä tiedä mikä mun vahvuuteni on, ei edes opettajani tai minä) ja koska käteni jännittyvät helpommissakin sarjoissa - voitte kuvitella miltä näytän jäykkiskäsilläni tekemässä variaatiota, jonka pitäisi näyttää iloiselta, helpolta, kevyeltä.

Koetan kuitenkin mennä porras kerrallaan, ja nyt tajuan jo ne askeleet, eli edistystä tapahtuu. Aivan kamalaltahan tuntuu harjoitella muiden edessä, kun tajuaa, miten kamalalta näyttää. Toisaalta jos en harjoittelisi kun vain yksin, en etenisi luultavasti paljoakaan. Talismanin harjoitteluun tarvitsen vain
rutiinia, sillä jos en tee sitä läpi tarpeeksi usein, kadotan touchin täydellisesti ja joudun aloittamaan
"alusta". Joutsenta en ole tehnyt näytöksen jälkeen. Esmeraldaan en ole koskenut tikullakaan kesäkuun kurssin jälkeen. Vähitellen pitäisi alkaa palauttaa kaikki mieleen, koska kilpailut.



Entä mikä fiilis nyt on treenata? Ihan hyvä, kai. Ahdistus, joka ei ole siis vieläkään lähtenyt pois,
muuttaa jatkuvasti muotoaan ja esiintyy lähinnä yöllä, tiettyjä asioita ajatellessa sekä syömisten yhteydessä. Treeneissä ehkä ainoa vastaava ongelma on päälle painava huono kunto, mikä johtunee lomasta sekä univelasta. En nimittäin usko, että ahdistuminen on syynä lievään kuolemaan Odalisquen aloitustrion tekemisen jälkeen. Optimistisuus pyrkii kuitenkin aina esille; kaikki tulee olemaan hyvin, kaikki järjestyy. Ja virallisesti päätin nyt, että aijon kokeilla sitä joogaa. Pitää vain katsoa päivä, jolloin ei ole kiirettä mihinkään. Tänään aamulla pitikin lähteä ystäväni kanssa Helsinkiin joogatunnille, mutta toinen koirani voi todella huonosti ja jäinkin sitten sen seuraksi. Kaikesta huolimatta - ihanaa viikonloppua kaikille!