5/24/15

viimeinen viikko



Heips! Ihan ensimmäiseksi haluan vielä yleisesti kiittää teitä kaikkia ihania, jotka kommentoivat
edelliseen postaukseeni. Heti tuli paljon parempi olo, ja vaikka edelleen epävarmuus vähän
kuiskuttelee tuossa vieressä, niin yritän ajatella toisin. Olette aivan upeita ihmisiä, kiitos teille!
Minulta jäi tällä viikolla parit treenit välistä, sillä äitini oli varannut pienen reissun Ruovedelle.
Kuvat itseasiassa ovat sieltä kansallispuistosta. (nimimerkillä aina_pakko_ottaa_tanssikuvia)
Olin hieman ahdistunut näistä treenien väliinjäämisestä, koska joudun olemaan seuraavallakin
viikolla kerran pois. Noh, ei kait tämä maailmaa kaada, vaikka se vähän siltä tuntuukin.
Ärsyttää eniten, että polvi on taas vähän kipeytynyt. Varmaan se kaikki kävely mitä viikonloppuna
maastossa tein, kun kroppa ei sellaiseen ole tottunut. Kunhan nyt vaan ei mene pahemmaksi.
Kesän aikana yritän saada opeteltua Odalisquen todella hyvään kuntoon. Jos saan opettajilta luvan,
voisin ehkä jopa käydä vähän vapaallakin salissa treenailemassa. Yritän nyt tehdä kovasti
töitä, jotta syksyllä ei sitten ole vaikeaa lähteä taas liikenteeseen. Ajattelin myös nyt ottaa
sen yhden ruokavalion ihan kunnolla käyttöön, ikäänkuin rutiiniksi. Että kulutan sopivasti
mutta myös jaksan treenata. Äh, niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, ja moni varmasti
pystyy samaistumaan tähän. Mutta vähitellen!
Tiistaina muuten on Sannanpuistossa, Pasilassa, eräs tapahtuma, jossa me EK-laiset esiinnymme
moderneilla numeroilla. Pitää toivoa että on hyvä ilma, koska viimevuonna satoi vettä ja
jouduimme tekemään kuperkeikkoja yms. asvaltilla. Se oli niin inhottavaa että oikeastaan olikin
aika hauskaa. Tervetuloa sinne, pääsy on ilmainen ja kellonajasta lukee varmaan tarkemmin
akatemian fb-sivulla, luulisin. Itse en ainakaan siitä tiedä.
Sanokaa muuten postausideoita, jos vaan keksitte! Kesällä olisi varmasti aikaa toteuttaa!

5/14/15

kuvia exampäivältä



Moi! Tähän postaukseen keräsin kuvia, joita isäni otti examista. Examtunnin aikana, oikeastaan ihan
alussa ensimmäisten sarjojen aikana, pohkeeni ja jalkapohjani vetivät kunnon krampit. Luulen, että
jos minua ei olisi jännittänyt niin paljon, en olisi myöskään jännittänyt lihaksiani kramppiin asti.
Koska sarjojen välissä pitäisi olla asennossa kokoajan, ja seistä siististi ja korkeintaan vaihtaa paik-
kaa, oli vaikeaa kun en saanut edes venyttää esim. pohkeita pikaisesti vastasuuntaan krampin
lieventämiseksi. Noh, tässä nyt ollaan. Sain nähdä koko examin omalta osaltani myös videolta.
Vähitellen sitä ymmärtää, että ihan aiheesta opettaja kyllä korjaa esim. käsiäni, koska kyynerpääni
roikkuvat, samoin ranteet. Joissain sarjoissa käteni jännittyvät ja olkapäät nousevat korviin.
Nyt kun sen on itse nähnyt, niin toivon, että osaan korjata asioita peilin avulla omatoimisesti.



Kuitenkin videoita katsellessani masennuin hieman, sillä viime-examiin verrattuna en näe itsessäni
juurikaan kehitystä. Ehkä pyörin puhtaammin oikealle - passe ei jää matalaksi vaikka pyörisin kolme
jne. Vasemmalla taas tuntuu että olisin mennyt jopa huonommaksi. Kaiken lisäksi näyttää siltä,
että tämän vajaan vuoden aikana olen kasvanut todella paljon, mikä tietysti on kokoajan kauemmaksi
tanssijan kropasta. Alan olla vähän turhautunut. Tässä vaiheessa, kun oikeasti ymmärtää miten paljon
asioita on pielessä, on vaikea alkaa korjailemaan vaikeasti korjattavia asioita. Esimerkiksi siis,
jos jättää syömättä niin okei, ehkä on vähän lähempänä vaganovapainoja, mutta sitten ei ihan oikeasti
vaan jaksa treenata täysillä = ei edisty ollenkaan. Sitten taas jos syö, vaikka ihan normaalisti,
niin väkisinkin kasvaa = ei enää tanssijan kroppa. Ahdistavaa, ja kaikkea tällaista olen tässä viimepäi-
vinä miettinyt. Miten mennä eteenpäin.

Koska tanssija vaatii hyvien fyysisten edellytysten mukana myöskin vahvan henkisen puolen,
silloin tälllöin olen tässä miettinyt, että kannattaako minun edes käyttää aikaani tähän. Okei,
rakastan balettia ja tätä mitä teen joka päivä, mutta haluaisin tietää, että onko minusta oikeasti
mihinkään. En tykkää puhua tästä aiheesta esim. opettajieni kanssa, koska väkisinkin tullaan joskus
siihen tulokseen, että minusta ei varmaan tule tanssijaa, koska kroppa ei ole hyvä, eikä mieli.
Jos sen kuulisin opettajani suusta, niin varmaan romahtaisin totaalisesti.
En todellakaan haluaisi lopettaa, eikä intohimoni tanssiin ole hiipunut, mutta mieltäni painaa
nyt monenlaiset asiat, ja eilenkin jo kuulin opettajaltani etten ole edistynyt. Haluaisin vain kelata
aikaa siihen kun menin akatemialle, ja tuntea sen saman tietämättömyyden tulevasta. Jos murehtii,
mikään ei suju. Harmi että en vaan saa sitä päähäni. Mutta, it will all be okay. Joku päivä.