12/31/15

seuraavaan vuoteen


Kuva on Helsingin Balettiakatemian ottama
Jälleen on vuosi kääntymässä loppuunsa. Luin vuosi sitten tekemäni postauksen, jossa mainitsen
toiveita ja tavotteita seuraavalle vuodelle. No, miten ne toteutuivat? Vastaus on: älyttömän huonosti.
2015 oli kokonaisuudessaan aivan järkyttävä muutamaa valopilkkua lukuunottamatta. Sanoisin, että
tästä ei kyllä alemmaksi enää vajota, mutta on sekin varmaan mahdollista, joten jätän sanomatta.
Mikä sitten meni vikaan? Monikin asia. Koulussa on ollut jumalattoman rankkaa ja heti vuoteni
alkuun kävin rippikoulun, josta jäi lähinnä vain "paha maku suuhun". Lomillakaan en ole ollut
kykeneväinen lepäämään, vaan olen vain maannut lamaantuneena ja potenut kovaa ahdistusta.
Läheisten kanssa olen joutunut moneen kurjaan tilanteeseen ja olen onnistunut sotkemaan kaveri-
suhteitani pelkällä jaksamattomuudellani ja typerällä käytökselläni. Baletissa en juurikaan ole
edistynyt, vaikka kuinka olen lintsannut koulusta mennäkseni aamutunneille tai painanut
sivuspagaattiani yli tai käynyt fysioterapiassa. Esityksissäkin olen mokaillut, kursseillakin.
Henkisesti olen ollut erityisen uupunut ja huonovointinen tilani on näkynyt myös fyysisesti.
"Ensi vuodesta tulee erittäin rankka, ja toivon että pystyn antamaan kaikkeni balettia että
koulua kohtaan ilman että psyykkinen, henkinen tai fyysinen osa minusta vaurioittuu 
mitenkään."
Näin taisin kirjoittaa postaukseeni vuosi sitten ennen päivämäärän vaihtumista 2015 -päätteiseksi.
Voisin siis sanoa, että onnistuin epäonnistumaan myöskin jopa tässä, ja vielä ihan huolella.

Normaalisti joku voisi tällaisessa tilanteessa vain kohottaa katseensa ja luvata, että seuraavasta
vuodesta tulee parempi. Kaikki kääntyy hyväksi, kehitys pääsee taas vauhtiin ja onnistumisia tulee
vastaan aivan kuten aikoinaankin. Itse en vain kykene juuri nyt ajattelemaan niin. Lähinnä mietin
vain sitä, että miten jaksan enää. Ennen kuin kukaan ehtii tulla sanomaan, niin EI, mielenkiintoni
balettia kohtaan ei todellakaan ole kadonnut. Rakastan balettia koko sydämestäni ja tahdon sekä
vaadin, että tulevaisuudessa baletti on ammattini, tavalla tai toisella. Haluaisin vain mielentilani
sellaiseksi, että voisin toteuttaa unelmiani kuten tahtoisin. Pakko sanoa, että optimistisuuteni on
kääntymässä nollatoleranssiin. Miten tästä nyt pitäisi sitten jatkaa? Tehdä kovasti töitä? Varmasti.
Antaa itsensä levätä? Kyllä, silloin tällöin. Saada elämän perusvoiteet kohdilleen (uni, ravinto jne.)?
Ehdottomasti, sillä ne ovat välttämättömiä arkielämän luistamiselle. Näitä asioita yritin kyllä jankata
itselleni koko vuoden, ja tadaa, tässä ollaan. Pitää kai sitten vain yrittää paremmin ja löytää
motivaatiota jatkaa elämässä eteenpäin, nousta sängystä aamulla ja sulkea silmät iltaisin.

Kaikesta tästä roskasta huolimatta haluan toivottaa jokaiselle onnellista ja ihanaa vuotta 2016.
Jokainen teistä ansaitsee sen.

12/22/15

joulunäytös

Hei! Nyt on vihdoin taas näytökset takana, ja tuntuu kuin olisin laskenut hillittömän taakan selältäni.
Kulunut vuosi on ollut rankempi kuin olin osannut odottaa. Loma on todella tarpeellinen juuri nyt.
Näytöksessä esitin jälleen - oletettavasti viimeisen kerran vähään aikaan - Esmeraldan variaation,
ryhmänumerona flamencoa sekä toimin solistina Joutsenkarnevaalissa. Päivä oli yllättävän
väsyttävä. Menimme näytöspaikalle jo aamulla ja lähdimme illalla. Jouduimme vetämään koko
homman kolmisen kertaa läpi; kenraalit sekä kaksi näytöstä.

Fiilikset? Ärsyttää, kun olisin voinut tehdä paremminkin. Toisaalta: paljon pahempiakin mokia olisi
voinut tulla. Yleisössä tanssejani tuijottivat lukuisien tuntemattomien lisäksi moni oma sukulaiseni
sekä muutama iso nimi. En tiedä, kumpaa stressaan näytöksissä enemmän - omia läheisiäni, joille
en halua tuottaa pettymystä, vaiko juuri balettimaailman isoja nimiä joiden silmissä haluan näyttää
parhaalta mahdolliselta sekä mieleenpainuvalta positiivisella tavalla.
Joutsenta tanssiessani luultavasti näkyi tekninen kokemattomuuteni, jota kompensoin eläytymisellä.
Se on oikeastaan ollut monesti valttikorttini lavalla: saatan sählätä vaikka kuinka ja paljon, mutta
yritän aina pelastaa itseni joko leveällä hymyllä tai ahdistuneilla otsarypyillä, hah.
Esmeraldassa liukastelin hieman, mutta en tosin ollut ainoa. Näyttämö oli hirvittävän liukas ja
monilla oli vaikeuksia pysytellä vakaana koko tanssin ajan. 

Entä sitten seuraava näytös? Tiedossa on, että näytös on Aleksanterinteatterilla. Oma tavoitteeni on
olla mukana Odalisquessa sekä jossain variaatiossa, mutta itsehän en sitä nyt vielä saa päättää.
Tällä hetkellä pääasia on selkeyttää ajatuksia kevään yhteishakuun sekä muihin hakujuttuihin sekä selvitä tammikuun kilpailuista.
Eli siis en mielestäni ole täällä vielä ehtinyt mainita tuloksista, mutta kerron nyt:
en päässyt esikarsinnoista lävitse, mutta lähden kisaamaan ryhmänumerolla.
Faluniin oli tarkoitus hakea, mutta koska näytöksemme oli juuri tismalleen samana päivänä, niin
suunnitelmat vähän muuttuivat. Noh - onneksi vielä joskus saatan päästä kilpailemaan, ei tämä
maailmanloppu ole.

Toivotan kaikille oikein rauhaisaa ja mukavaa joulua! Yritän postailla loman aikana muutamia
korvan taakse unohtuneita postausideoita, joita en ole syystä tai toisesta vielä ehtinyt toteuttaa.
Nauttikaa lomasta!

11/15/15

sekavat viikot


Tämä tunne, kun pitkästä aikaa jälleen voi istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan. Viimeiset viikot
ovat olleet hirmu kiireisiä, tuskin tätä täytyy sen kummemmin alkaa selitellä, kaikki toivottavasti
ymmärtävät! Mutta siis, mutta siis. Viimeiset kiireiset viikot ovat olleet täynnä kilpailuvideointeja,
tappelua itseni kanssa, poissaoloja koulusta koska baletin aamutunnit - ja tästä seurauksena
pahoja epäonnistumisia ja jälkeenjäämisiä kouluasioissa -, uutta studiota akatemialla ja sähläystä
kärkitossujen kanssa. Luulen, että nyt tämän kamalan sotkun jäljiltä saatan päästä kiinni arkeen.
Pitäisi kai hokea itselleen, että epäonnistumisia tulee ja menee, tai että kaikki kääntyy hyväksi,
mutta tuntuu että se on tämä vuosi; ysiluokka ja baletti, plus muu elämä tässä ympärillä. Esim.
musiikin D-teorian suorittaminen jää kyllä nyt kesken. Olen koko syksyn aikana käynyt paikalla
pari, ehkä kolme, kertaa. Pianotunnitkin menevät aivan liian tiukille akatemian uusien lukkareiden
takia. Ja koitahan nyt tässä sitten lepäillä, niin. Ja selviytyä onnistuneesti kaikesta. Niin.

Pian on joulunäytöskin. Aika varmasti teen samat numerot kuin edellisessäkin, Joutsenen tosin nyt
kärjillä, sillä kilpailut lähestyvät. Kisoihin hain siis Esmeraldalla, ja olen itse ihan tyytyväinen
valintaan. Voi olla, että näytöksessä teen ohella vielä Talismaninkin, onhan sitä tullut harjoiteltua
Saa nähdä! At the moment, eniten jännitän kisojen esikarsintoja. Tuntuu hölmöltä maksaa karsinta-
maksut ja höpistä itse kilpailuista ja treenata niihin, jos ei pääse edes yrittämään! Onneksi nämä ovat
vain yhdet kilpailut. Akatemialta haki kilpailuihin useampi solisti, omasta ryhmästäni kolme ja muut
olivat nuorempia, mutta näiden lisäksi myös pari ryhmänumeroa. Toisessa olen itsekin mukana.

Vielä loppuun: onko postaustoiveita? Videoita, kuvia, tekstiä - mitä vain! Kaikki ehdotukset otetaan
vastaan. Korvan takana on itselläni monia ideoita, mutta koska olettehan te niitä lukijoita, niin kuulen
mielipiteitä enemmän kuin mielelläni. Nauttikaahan kiitävästä marraskuusta, ei tässä ole kuin silmän-
räpäys niin olemmekin jo joulukuussa. Ajan nopea kuluminen osaa välillä vähän ahdistaa, eikö?
Heippa!

10/11/15

exam suoritettu



Hei vain! Nyt on tämän syksyn examenit tanssahdeltu. Mikä helpotus! Postaan nyt vähän kuvia ja
kuulumisia siltä päivältä, eli eiliseltä. Pahoitteluni: osa kuvista on hiukan huonolaatuisia..
Ja koska tätä postausta luette, arvaattekin jo siis että todellakin pääsin osallistumaan exameihin.
Lonkka parantui - maltoin olla tarpeeksi kauan tekemättä. Tietenkin se näkyi vähän myös eilisellä,
koska en kyennyt nostamaan vasenta jalkaani kunnolla. No, eipä ollut niin iso asia, onneksi!
Exam sisälsi lyhennetyn tunnin sekä kärkitossuosuuden, kuten viimeksikin. Aloitetaan tangosta!










Siis nyt on ihan oikeasti päästävä eroon tästä kamalasta jännitystavasta. Koska jännitän niin paljon,
jalkani vetävät hirvittävät krampit jo ensimmäisissä sarjoissa = vaikuttaa jatkoon hirvittävästi.
Kuitenkin tänään videoita katsellessani olin ihan tyytyväinen. Olen kehittynyt joissain osa-alueissa.
Käsi ei kyllä vieläkään pysy sivulla roikkumatta, mutta voi olla että jännityksen myötä kannatuskin
unohtui. Who knows, who knows...
En laireissa mokasin vähän, kun piruetti oli niin epätasapainoinen että jalka piti laskea alas.
Onneksi virhe oli suhteellisen huomaamaton, ja muuten tanko meni tyydyttävästi.

Keskilattialla ja diagonaaleissa tuli pieniä horjahduksia silloin tällöin, nekin aika vaarattomia.
MUTTA. Sitten oli tämä eräs hyppysarja. Äh, nauran edelleen itselleni, tein aivan järjettömän
typerän mokan. Muistan sarjan edetessä jopa nauttineeni tunteestani, miten lensin korkealle ja
eläydyin. Koin, että nyt ehkä saattaa jopa mennä hyvin. Sitten lähden tyytyväisenä tekemään
glissadia väärään suuntaan! En kestä! Siinä sitten vähän hymähdän ja lopetan sarjan. Ylpeä olen
itsestäni siksi, että nielin tuon epäonnistumisen, enkä jäänyt sen kummemmin pohtimaan sitä,
jolloinka olisi lopputunti varmasti mennyt vähän pieleen.
Piruettipäivä oli ihan hyvä. Tein oikeastaan kaikki piruetit oikealle triploina ja vasemmalle tuplina.
Fouettet menivät ihan hyvin myös. Edeltävänä päivänä eli perjantaina tein akatemialla ehkä parhaat
treenini ikinä. Tein monta nelospiruettia ja kaikki sujui muutenkin. Tietysti harmittaa, ettei exam
mennyt yhtä "täydellisesti", mutta ainakin tiedän pystyväni siihen!


Kärkitossuttelut menivät ihan okei. Grand pas de chatit loikin vähän miten sattuu, mutta niin. Niin.
Kärkitossuja vaihtaessamme yleisössä istunut äitini kuiskasi minulle, että onhan mulla vettä; olin
kuulemma ollut ihan punainen (mikään ihme se nyt ei tietenkään ole) mutta kasvoilleni oli alkanut
tulla todella kalpeita kohtia, mikä merkitsi luultavasti hapenpuutetta. Lisää opeteltavaa
tulevaisuudelle: HENGITTÄMINEN, herrajestas. Niin yksinkertaista mutta aina unohtuu!
Examissahan emme saa juoda vettä, mutta otimme pullot salin reunalle ja tossuja vaihtaessamme
ehdimme juuri ja juuri vähän hörpätä. Päänsärky ei yllättänyt, koska otin buranaa ennen tuntia.
Kaikin puolin siis oli ihan tyydyttävän hyvä näytetunti. Tästä vain eteenpäin. Mikäli ehdin, niin
kirjoitan tänään itselleni vielä vähän korjauksia videoilta. Ensiviikko on käytännössä lomaa, joten
rutiininomainen treeni lähtee parin viikon päästä jälleen. Tuntuu varmasti todella rankalta tuo
ns. comeback, koska olemme nyt aika pitkään treenanneet juuri examin sarjoja, ja viimeiset pari
viikkoa vielä lyhennettyinä, joten. Mutta levänneenä ehkä senkin sitten jaksaa paremmin.

Viettäkää ihana syysloma! Minäkin yritän, vaikka vielä maanantai onkin koulua ja tiistaina
taksvärkki. Heitelkää myöskin ideoita, mikäli haluaisitte nähdä jotain tietynlaista postausta täällä.
Haleja!

9/26/15

hyvät & huonot


Moi! Nyt taas koneen äärellä, vihdoin, viimein, jees. Ajattelin tulla kertomaan vähän kuulumisia -
hyviä ja huonoja sellaisia. Onhan tässä jo muutama jokunen tovi vierähtänyt viimeisimmästä
postauksesta. Noh, aloitetaan vaikka näin: olen käynyt todella monien onnistuneiden treenien lävitse.
Olen tehnyt monta nelospiruettia piruettisarjassamme, olen oppinut uutta. Toisinaan on siis
mennyt myös aika hyvin. Ei kuitenkaan tanssita ruusuilla liian kauan; erilaiset pienet "vammat"
ovat toimineen jarruna. Tämän viikonlopun pe-su olenkin liikkakiellolla, ehkä myös ensiviikolla
vaadittaessa. Syy on pääosin tulehtuneella lonkalla. Tämän lisäksi selkäni on niin kipeä, että en saa
nukuttua. Varvas on kanssa ollut niin huonossa kunnossa etten ole juurikaan voinut harjoitella
kärjillä. Päätä on särkenyt enemmän kuin koskaan ja vatsa on jatkuvasti kipeä. Ehkä pieni tauko
tekee ihan hyvää - tai niin ainakin uskottelen itselleni.

Stressi hipoo huippuaan. On monia eri kysymyksiä mitä jauhan mielessäni kuin purkkaa. Mitä jos
lonkka ei parane examiin mennessä? Mitä jos en ehdi lukea koulujuttuja? Mitä jos jään jälkeen
baletissa? Mitä jos examissa minulla on huono piruettipäivä? Mitä jos mokaan? Mitä jos en saa
variaatioita valmiiksi videohakua varten? Mitä jos en ehdi hakea kisoihin? Mitä jos en pääse examiin/kisoihin? Mitä jos en saa koulupaikkaa keväällä/syksyllä?
Mitä jos en saa kunnollista syömisrytmiä toimimaan? Mitä jos lihoan?
Mitä jos, mitä jos, mitä jos. Turhauttaa. Kaikki tuntuu menevän vain vaikeammaksi hetki hetkeltä.
Olen yrittänyt kuunnella pääni sisällä vielä jokseenkin toimivaa järkeä. Luojan kiitos olen sentään
saanut niitä onnistuneitakin treenejä kulutettua, sillä muuten olisin varmaan jo aika maassa.
Hölmöintä on, että stressaan ja huolestun pienemmistäkin asioista. Ja isommista, eivätkä
kaikki liity balettiin. Ja surullisinta on, että stressaamiseni vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin sekä
elämän perustarpeisiini, esimerkiksi uneen ja syömiseen.

Huh, tuli aika paljon kerrottua huonoja kuulumisia, mutta uskokaa: on niitä kivojakin hetkiä
ollut. Ehdottomasti. Mutta seuraavat kaksi viikkoa ovat koeviikkoja ja exam sijoittuu
siis kahden viikon päähän, lauantaille. Ehkä stressi siis on pelkkää huonosti purkautuvaa jännitystä,
en tiedä. Mokasin ysiluokan ensimmäiset kokeet aivan huolella, mikä on saanut minut astumaan
sisälle kouluun aina väärällä jalalla, stressaamaan tulevista enemmän.
Kuulisin mielelläni, miten te käsittelette stressiänne? 
Juuri nyt yritän itse takoa päähäni "Stuck somewhere between try harder and why bother".
Eiköhän tämä tästä vielä. Hymyä huuleen vain, pitää jaksaa. Miettiä miten monena aamuna on
päässyt ylös ja selviytynyt, vaikkei uskonut pystyvänsä.
Viettäkää oikein mukava viikonloppu, ystäväiseni. Tämä tyttö lähtee nyt lukemaan koulujuttuja!

8/30/15

kurkistus arkeen

Tadaa, yksi esitetyistä postaustoiveista toteutettu! Vaikka blogini onkin balettiblogi, tässä videossa
pääsette vilkaisemaan elämääni myös balettituntien ulkopuolelta. Tietenkään ette näe tässä viiden minuutin pätkässä kaikkea, ette mitenkään.
Tutustutte kuitenkin ehkä hieman päivieni rytmiin. En tosin käy päivittäin aamutunneilla jne.
Mikäli video ei näy, klikkaa TÄTÄ päästäksesi youtubeen!
Youtube pilasi vaihteeksi laadun, joten jos vain pystytte, vaihtakaa HD:lle.

8/15/15

kolmannella luokalla


Maanantaina alkoivat treenit, ja nyt olen siis akatemian ylimmällä luokalla erikoiskoulutuksessa:
kolmannella. Sanotaan näin, että treenit ovat menneet vähän päin mäntyä tällä viikolla, ja tänään
vielä yhdet edessä. En pyöri piruetteja yhtään, vaan meinaan jatkuvasti vain kaatua. Reidet ovat
kokoajan maitohapoilla, ja vaikka treenasin lähinnä pelkkää odalisqueta koko kesän itsenäisesti,
unohdin jokaisen askeleen enkä pysynyt kärjillä sitä tehdessämme eilen. Hyviäkin asioita löytyy:
olen pystynyt keskittymään aikalailla itseeni tunneilla. Olen yrittänyt parhaani ja tehnyt kaiken
omaksi parhaakseni, en ole katsonut muita/kilpaillut esim. jalan korkeudella. Luulen, että se on hyvä
alku ja jos jatkan näin niin pärjään. Mutta kuinka vaikeaa se onkaan? Aivan älyttömän. Mutta
se vaatii vain kovasti harjoittelua,

Meillä alkoi uusi aine pakollisena, nimittäin flamenco. Tekee hyvää varmasti syville vatsalihaksille
ja selälle. Eikä kyllä hallaa aiheuta koordinaatiolle tai millekään muullekaan, eli tykkään tavallaan
että meille tuli uutta lajia. Mutta tunti on normaalin baletin ja repertuaarin jälkeen, eli jos on ollut
rankat treenit ja koulupäivä, voi olla että keskittyminen flamencoon ei ole huipussaan. Täytyy
vain yrittää tsempata, kun on ainoastaan 60 minuuttia viikossa. Ensiviikolla yritän käydä ostamassa
korkeammat korot, sillä tällä hetkellä ja viime kurssin treenasin italialaisilla karakteerikengillä.
Korot eivät kolahda lattiaan tarpeeksi kovaa ja ovat liian matalat, ja joustavat liikaa koska ovat
tanssillisemmat. Ostan siis uudet kengät kärkitossujen ja pehmeiden yhteydessä, huh. Kohta taas
lompakko huutaa hoosiannaa.

Mulla on suunnitelmissa vähän jotain yllätyksiä tänne blogiin, mutta en tiedä koska on aikaa toteut-
taa. Joudutte varmaankin vähän aikaa odottamaan. Yleisesti haluaisin kuulla, että mistä haluaisitte
lukea täältä; eli postausideoita tulemaan. Musta on ihanaa, että jaksatte aina kommentoida kauniisti
tänne - teette jatkuvasti piristyksiä päiviini. Kiitos kaikille! Lähden tästä pakkailemaan treeneihin,
kivaa viikonloppua teille. Miten arki on startannut siellä?

7/26/15

leiriltä kotiutunut


Hei! Ihanaa päästä taas kirjoittelemaan ja laittamaan kuvia. Siispä myös varoitus: postaus tulee
olemaan aika pitkä. Saavuin perjantaina takaisin kotiin Akatemian järjestämältä
Lappeenrannan leiriltä. Reissu oli ihan okei, ei tosiaan mikään huippu.
Leiri oli siis tehty ikäänkuin yhteistyönä Lappeenrannan Tanssiopiston kanssa,
sillä siellä myös asustimme viikon.
Nukuimme pienessä tanssisalissapatjoilla, ja isommissa tanssimme.
Päivään kuului pilates/jooga sekä baletti ja repertuaari, joista yhteensä tuli useampi tunti treeniä.
Vapaa-aikaa oli suht. paljon, ja vietin sen aikalailla ystävieni kanssa maisemiin tutustuen.
Yhtenä päivänä kävelin pari tuntia ympäri Lappeenrantaa yksin, musiikki korvilla pauhaten, lyhyessä
mekossa - ja satoi vettä. Olin hirveän masentuneella tuulella ja olisin ärsyttänyt muita todella,
jos en olisi häippässyt paikalta. Ihan hyvä niin: purkasin huonon tuuleni kävelemällä tunnistamat-
tomissa maisemissa. Nyt osaankin ehkä hiukan suunnistaa alueella. Siis ihan vähän vain, eh.

Leirillä meillä oli päivässä about kolme ateriaa. Aamuisin itse join kahvia ja ennen treenejä nappasin
cashew/seesampatukan tai juotavan piltin, jotta verensokeri ei tipahtaisi. Välipalaa en ehtinyt
pilateksen ja baletin välissä syömään, vaikka sellainen olisi ilmeisesti ollut tarjolla.
Baletin jälkeen meillä oli päivällinen ja myöhemmin illalla kevyt iltapala, esim. rahkaa.
Vapaa-ajalla kävimme pariin otteeseen ystävieni kanssa syömässä jäätelöt lähitorilla. Koska emme
salailleet jäätelöitämme, oli opettajamme naisystävä kuullut ilmeisesti asiasta, sillä saimme normaalia
pidemmän puhuttelun selluliitistä. Vaikka pidin keskustelua itse tilanteessa naurettavana, kyllähän
se jäi päähän hieman mietityttämään. Tuli vähän paha olo itseni kanssa. Mitä tästä opin? Pitää ehkä
alkaa syömään vähän terveellisemmin. Aina en vain jaksaisi laskeskella kaloreita tai miettiä
onko reisissä jälleen lisää selluliittiä. Mutta jos tavoitteenani on päästä ammattilaiseksi, haluan tehdä
asioita sen eteen.

Nyt vielä kerron, mikä meni pahasti pieleen leirin lopussa. Nimittäin varvas. Oikea isovarpaani
tulehtui kynnenreunasta niin pahasti, että en ennen näytöstä kyennyt kunnolla kävelemään.
Ja mitä piti tehdä: esittää ensimmäistä kertaa koskaan Talismanin variaatio. Kärjillä. Auts.
Juuri ennen lavalle nousemista tajusin etten oikeasti pysty edes laskeutumaan kärjiltä alas ilman että
rojahdan ja näytän hemaisevan irvistyksen. Anyways, pyyhin kyyneleet ja hymyilin loppuun
asti, vaikka mokailinkin aivan liian monessa kohdassa. Heti kiitokset tehtyä ja pois käveltyä aloin
itkemään. Osittain, koska varpaaseni sattui aivan jumalattomasti. En osaa edes kuvailla sitä kipua.
Osittain myös siksi, että olin juuri nolannut itseni yleisön edessä. Ja opettajani joka luottaa,
että onnistun aina näytöksissä, oli juuri nähnyt miten kömpelösti vetelin. Ääh. Eikä se nyt koskaan
ole hauskaa epäonnistua, eihän. Lähinnä jälkeenpäin ajattelen: jos en koskaan epäonnistuisi,
ei onnistuminenkaan tuntuisi miltään. Edelleen kuitenkin hävettää aivan kamalasti.
Ja varpaaseen pitää ostaa antibiootit. No, loppuloma onkin luultavasti lepäilyä, sillä en välttämättä
balettiin enää pääse. Käymme varmaan mökillä ja sellaista. Tähän loppuun vielä leirin molempien
ryhmien yhteiskuva. Ja nyt: ihanaa viikonlopunloppua kaikille, ihania loman viimeisiä hetkiä
ja paljon hymyä ja haleja teille. Upeaa, että aina jaksatte lukea ja kommentoida!

7/11/15

puistossa




Moi! Torstaina päätimme Nellan kanssa ennen treenejä suunnata matkamme kohti puistoa, jossa otimme balettikuvia (vaihteeksi) kunnes alkoi sataa kaatamalla. Käytetään siis kesää hyödyksi ja aina kun on mahdollista, niin otetaan balettikuvia ulkona, hah.
Treeneissä on mennyt ihan okei - toistaiseksi monet oleelliset asiat ovat hukkuneet jonnekkin kesäkuun puolelle, mutta oletan että ne löytyvät jälleen elokuussa. Aukikierto ei oikein meinaa toimia, vaikka yleensä se on sen verran itsestäänselvyys. Tämän takia esim. tankosarjoissa keskittyminen menee aikalailla jalkoihin, vaikka oikeasti isoimmat ongelmat ovat hartioissa.
Myös vasemmalle pyöriminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, sillä huonona päivänä ihan oikeasti en pysy edes balancessa. Torstain tunnilla itseasiassa pyllähdinkin kuninkaallisesti. Mitään ei sattunut,
mutta kaatuminen ei koskaan ole hauskaa. Varsinkaan jos joku näkee, hahah. 


Olen alkanut nyt oikeasti hahmottaa Odalisquen variaation koreografian kunnolla. Harjoittelen siis 2. odalisqueta, joka on teknisesti aivan tolkuttoman vaikea - varsinkin mulle. Siinä ei ole mitään, missä voisin näyttää vahvuuksiani (toisaalta kukaan ei edes vielä tiedä mikä mun vahvuuteni on, ei edes opettajani tai minä) ja koska käteni jännittyvät helpommissakin sarjoissa - voitte kuvitella miltä näytän jäykkiskäsilläni tekemässä variaatiota, jonka pitäisi näyttää iloiselta, helpolta, kevyeltä.

Koetan kuitenkin mennä porras kerrallaan, ja nyt tajuan jo ne askeleet, eli edistystä tapahtuu. Aivan kamalaltahan tuntuu harjoitella muiden edessä, kun tajuaa, miten kamalalta näyttää. Toisaalta jos en harjoittelisi kun vain yksin, en etenisi luultavasti paljoakaan. Talismanin harjoitteluun tarvitsen vain
rutiinia, sillä jos en tee sitä läpi tarpeeksi usein, kadotan touchin täydellisesti ja joudun aloittamaan
"alusta". Joutsenta en ole tehnyt näytöksen jälkeen. Esmeraldaan en ole koskenut tikullakaan kesäkuun kurssin jälkeen. Vähitellen pitäisi alkaa palauttaa kaikki mieleen, koska kilpailut.



Entä mikä fiilis nyt on treenata? Ihan hyvä, kai. Ahdistus, joka ei ole siis vieläkään lähtenyt pois,
muuttaa jatkuvasti muotoaan ja esiintyy lähinnä yöllä, tiettyjä asioita ajatellessa sekä syömisten yhteydessä. Treeneissä ehkä ainoa vastaava ongelma on päälle painava huono kunto, mikä johtunee lomasta sekä univelasta. En nimittäin usko, että ahdistuminen on syynä lievään kuolemaan Odalisquen aloitustrion tekemisen jälkeen. Optimistisuus pyrkii kuitenkin aina esille; kaikki tulee olemaan hyvin, kaikki järjestyy. Ja virallisesti päätin nyt, että aijon kokeilla sitä joogaa. Pitää vain katsoa päivä, jolloin ei ole kiirettä mihinkään. Tänään aamulla pitikin lähteä ystäväni kanssa Helsinkiin joogatunnille, mutta toinen koirani voi todella huonosti ja jäinkin sitten sen seuraksi. Kaikesta huolimatta - ihanaa viikonloppua kaikille!