6/29/14

lappfjärds 2/3

Moikka vaan! Anteeksi tässä tämä pieni postaustauko, mulla on ollut kiire kattoa telkkaria, makoilla, nukkua, siivoilla ja syödä. On ollut siis kiire tehdä kaikkea sellasta, mitä tekisin luultavasti
koulujuttujen ohella jos en harrastaisi balettia, hahah! Noh, välillä näin, treenit alkaakin jo ensviikolla.
Mutta nyt siis postinkia Lapväärtistä, kolmas ja neljäs päivä. Ei tullut oikeastaan yhtäkään
tanssikuvaa otettua näinä päivinä, mutta leirielämäkertomusta lähinnä tämä postaus. Jännitys tiivistyy..
ps. muistakaahan siis että kun puhun Simusta, tarkoitan Hetaa. Ei väärinkäsityksiä ;D

#DAY 3

Perjantai 13 - herätys aamulla ihan liian aikaisin. Lähettiin hiippailemaan Simun ja Siirin kanssa
piilottelemaan paperilappuja ympäri taloa. Kuulostaa hassulta, koska ette tiedä mikä päivä oli kyseessä
(toki siis huonononnen päivän lisäks) - nimittäin Emman synttärit. Suunniteltiin ennen leiriä
Siirin ja Simun kanssa Emman synttäreille jotain vähän erilaista kuin yleensä. Aarteenetsintää siis.
Oltiin äänitetty Emmalle järjetön herätys, missä huudetaan sille että sen pitää nousta ja
kävellä ovelle lukemaan ensimmäinen lappu mistä aarteenetsintä alkoi. Emma ei ehtinyt kaikkia
lappuja löytää ennen balettia, mutta etsintä jatkui sitten sen jälkeen. Baletissa oli oikein mukava
treenipäivä, harjoteltiin Manouta ja tehtiin uusia sarjoja tunneilla!


Balettikamat päällä rynnättiin sitten lappujen metsästyksen jälkeen huoneeseen ja Emma löysi
aarteensa - synttärilahjat. Herkkuja ja lahjoja kaapinpohjalla. Siiri antoi Emmalle baletista kertovan
"Varpaille" kirjan, Simu antoi nätskän kaulakorun ja mä Capezion leotardin minkä ostin Footlightista.
Emma oli iloinen lahjoistaan kuten kuvasta näkyy, hahah.. :)



Menin ulos räpsäsemään parit kuvat tauolla. Myöhemmin Simu ja Emma tuli istuskelemaan mun kanssa
rantaan, juteltiin ja tuijoteltiin houkuttelevaa vettä. Tämmösiä hetkellisiä iloja.
Ei kuitenkaan tiedetty vielä mikä illalla odotti, elettiin hetkessä eikä oikeastaan odotettu muuta
kuin meidän porukan keskeisiä synttäribileitä. Nykäritunti kutsui.



Ja ennen nykäriä+improa räpsästiin vielä pari kuvaa Emmasta ja musta ja meidän upeista outfiteista.
Piruetin mikrot ja ihanat paidat. Ja korkee ponnari. Taisi olla lemppari nykäriasu koko leirin aikana,
ja mukavinkin vielä. Nykärissä oli jälleen kerran ihanaa, en käsitä miten ihania treenejä
meillä olikaan. Ja se yhteishenki.. Haluun takas siihen hetkeen. Improssa keskityttiin lähinnä
taas äänimaailman treenaamiseen. Marraskuun EK-näytöksessä meidän numerossa käytetään
myös omaa äänimaailmaa joten sen treenaaminen tuli tarpeeseen!
 Käytiin myöskin kaupassa tällä tauolla täydentämässä juhlaherkkuvarastoa.
Jädetaukoa kauppareissun, nykärin ja impron jälkeen. ;--) Vielä oli workshop illalla, kaaottista
eikä mikään tuntunut onnistuvan. Njah, selvittiimpä siitäkin ja mentiin äkkiä treenien jälkeen suihkuun,
jotta päästäis herkuttelemaan synttäreiden kunniaks. Asiat ei menneet ihan niin helposti.
Huutoa, haukkumista, ihanat puolustavat ystävät, yrittämistä, ahdistelua, oven hakkaamista, ikkunasta-
karkaussuunnitelmia suihkusta. Ennen kaikkea itkua ja masentuneisuutta. Murhaaja ei astunut taloon
eikä kukaan muukaan sellanen. Ei sillä tavalla iso juttu. Mutta tuona iltana, ihan tavallisesti suihkussa
käydessä meidän nelikon sydämet meni pirstoiks, enkä halua tästä asiasta negatiivisesti enää puhuakkaan.
En kerro tarkalleen mitä kävi, siitä tulisi vain ongelmia. Mutta me neljä pysyttiin yhdessä ja saatiin
ihanat kaksi kaveria, jotka sinä iltana sattumoisin kävelivät suihkun ikkunoiden ohi ja tulivat moikkaamaan.
Kiitos teille Sanni ja Aino. Oon kiitollinen myös Oonalle. <3 Toisinsanoen, vaikka menetettiin jotain, me lähennyttiin entistä enemmän ja ymmärsin, että me ollaan nyt paljon vahvempia yhdessä.
Me ollaan kasvettu viimevuodesta ja osataan käsitellä asiat paljon paremmin. Me neljä siis,
Siiri, Simu, Emma ja minä. Kädet täristen me sitten juostiin omaan huoneeseen ja vaivuttiin itkuihimme,
ja kyyneleet kuivuivat hymyksi naamalle. Syötiin herkkuja eikä annettu tapahtuneen pilata Emman
juhlia. Koko yö oli outo Lapväärtissä. Illalla myöhään ne juoksivat pitkin käytäviä. Opettajat juttelivat
vielä puolenyön aikaan käytävillä, ja kun katsottiin ikkunasta, karakteriopettaja seisoi keskellä
yötä pihalla ja pyysi meitä hakemaan Nooran (baletinopettajan) ulos. Musta kissa meni tien yli ja
tuli sairaalloinen tuulimyrsky, vaikka ulkona oli kaunein auringonlasku sitten aikoihin. Kukaan ei
nukkunut hyvin sinä yönä ja on vaikea sanoa, oltiinko me enemmän masentuneita vaiko onnellisia.
Kaiken lisäksi se oli mun viimeinen ilta, kun olin terve.

#DAY 4
Aamulla kun heräsin, mun nenä paleli. Ulkona oli kauhea myrsky, siis ihan aurinkoinen ja nätti päivä,
mutta ihan hirveä tuuli. Nuo kolme palleroa nukkuivat kaikki samassa asennossa. Meidän huoneessa
oli jäätävän kylmää! Ikkuna oli suljettu yöksi, mutta me nukuttiin verhot auki ja luultavasti ikkuna
päästi sen verran sisälle kylmää ilmaa että me kaikki oltiin paleltua kuoliaaks.. :D
Heräsin ekana ja tunsin kyllä että olin hirveen flunssanen. Vedin balettikamat päälle ja viisinkertasen
annoksen lämmittelykamoja. Aamupalalla vitamiinit oli kovassa käytössä. Päässä pyöri kokoajan
edellisen illan tapahtumat.
Kun unikeotkin olivat valmistautuneet balettiin, mentiin tunnille. Ilmoitin heti alkuun Nooralle etten voi
hyvin ja en ole varma voinko tehdä kaikkea. Mutta... mä kun innostuin, tein sitten kuitenkin koko tunnin
ja vielä repankin päälle. Huhhuh. Sen jälkeen olinkin ihan puhki.
Nykytanssitunti pidettiin lauantaina koululla. Sinne oli semmonen parin kilsan kävelymatka. Mä lähdin
tomerana mukaan ja heti ekan sarjan jälkeen menin istumaan reunaan. Vähitellen mun pää alkoi nuokkua
ja mä heräsin siihen kun Mari huudahti että "Salla kannattaako sun tosiaan nyt olla täällä, meillä on vielä
improkin ulkona, että olisiko parempi jos menisit nyt kämpille?" ja niimpä mä tokkuraisena vedin sukat
jalkaan ja laahustin takaisin talolle. Maastouduin paksuihin peittoihin, menin Emman sängylle istumaan ja
avasin ikkunan. Ulkona se ihana myrskytuuli heilutti mun hiuksia ja mulla ei ollut kylmä, vaikka tuuli
olikin sairaan viileä. Söin raejuustoa ja kuuntelin musiikkia, ja koetin koota itseäni. Olin iloinen
kun muut tytöt tuli takaisin koululta, mutta harmitti kun en voinut ite osallistua moderniin. 
Hahahah. Pöhköt päättivät ostaa kaupasta perjantaina Euroshopperin kermavaahtoa. Sitä sitten
spreiattiin mm. Hetan naamaan ja vaikka minne. Kermavaahdosta tuli meidän icon ja kun se sitten
päivällä unohtu pakastimeen, illalla se oli vähän ongelmallinen tötterö. Istuskeltiin pitkään ennen
workshoppia juttelemassa oleskelutilassa (koska se vapautu lauantaina) uusien tuttavuuksien kanssa
ja siihen päivään kuului myös nenäliinoilla vilkuttelua ikkunasta.
Epämääräisyydestä kuuluisia kun ollaan, muusattiin täysin terve ja hyväkuntoinen banaani muovipussiin
jäätyneellä kermavaahtopullolla ja Simu heitti sen ikkunasta. Mmh.

Sellaiset kolmas ja neljäs päivä. Viimeisessä lapväärttipostauksessa on paljon tanssikuvia, stay tuned! ;)
Kommentteja? Ps. Pahoittelen, että tässä että viimepostauksessa heittelee esim. otsikot ja musa-
palkit minne lystää, blogger vähän pelleilee enkä saa korjattua sitä..

6/20/14

lappfjärds 1/3

Moikka vaan! Kotiuduttu on nyt jälleen lapväärtin leiriltä. Teen nyt tänne kolmiosaisen vähän niinkuin mydayn siltä viikolta. Postaukset sisältää muitakin kuin tanssikuvia, mutta koska kyseessä oli tanssileiri, niin halusin antaa teille vähän mielikuvaa, millaista siellä oli! Ja alla oleva musiikkipalkki nyt on vaan vähän luomassa tunnelmaa. Paina päälle jos haluat, mutta here we go!


#DAY 1

Lähtö Lapväärttiin starttasi keskiviikkona 11 kesäkuuta, mukavasti aamulla klo 5:45. Aamutoimet
ja viimeisimmät pakkaukset hoidettiin aamulla. Aikaa jäi myös stressaamiseen mm. siitä että unohtuiko
jotain kotiin. Emman kanssa lähettiin sitten kohti tataa josta bussi lähti klo 8:40 kohti Lapväärttiä.
Kuva otettu juuri ennen lähtöä // Siiri, minä, Heta eli Simu, Emma
Matkalla pysähdyttiin Humppilassa ja ostettiin, yllätys yllätys, karkkia. Bussimatka meni
mukavissa merkein pölötellen Siirin kanssa etupenkillä. Saavuttiin perille joskus ennen kahta.



Saatiin koko rakennuksen pienin kämppä. Hahah, huone oli aluksi kyllä täysi kaaos. Lisää kuvia siitä
on tulossa myöhemmin. Jokatapauksessa meillä oli neljä sänkyä, pari hyllyä, ikkuna ensimmäistä
kertaa etupihalle eli ei joen puolelle, neljä kaappia, pöytä laatikoineen ja tuoli. Lisäksi ilmotustaulu
ja peili. Emma eli koko leirin ajan laukkuelämää, me muut purettiin tavarat kaappeihin.
Kun oltiin saavuttu kämpille, syötiin lounas ja kotiuduttiin. Sitten meille ilmoitettiin vartti ennen tunnin
alkua että aikataulut on muuttunut. Vartti aikaa tehä nuttura, -ensinnäkin löytää ne laukuista ja- vaihtaa balettikamat ja sitten vielä nykärikamat päälle. Ei chees. Meillä oli siis koetunnit ekalla päivällä,
semmonen tunnin nykäri ja ei taukoa heti perään vaan tunnin baletti. Hyvinhän siinä ehti lämpätäkkin.. -.-

Myöhemmin meillä oli vielä workshoppia. Eka päivä oli rento, mutta kiireinen.
Illalla suihkun jälkeen oli ihanaa käpertyä peiton alle. Uni tuli ainakin mulla tosi äkkiä.

#DAY 2



Ekana _aamuna_ mä olin omatoiminen. Aamuherätyksen olis pitänyt olla 7:15, mä heräsin jo paljon
aiemmin. Pesin hampaat ja tein nutturan ja laitoin balettikamat. Me kaikki päästiin B-ryhmään,
eli siihen ns. edistyneisimpiin. Se lähinnä meinas sitä että meillä oli ekoina päivinä aikaisemmat aamut
ja pidemmät tauot iltapäivällä. Aamulla puolitoistatuntia balettia ja sitten tunti reppaa. Harjoiteltiin
repertuaarissa Manou dancea Bajadeerista. Itse olin tuo trion keskimmäinen, eli se ruukkutyttö.
Olin tosi iloinen kun pääsin harjoittelemaan sitä ns. pääosaa.

Nälissämme mentiin sitten vaikeroimaan Marille (nykäriopettaja) sekä Johannalle (valvoja) ensimmäisellä
tauolla. Koska oltiin syöty tosi kehnosti, päätettiin hakea lähikaupasta vähän välipaloja. Mukaan tuli
juotavaa, raejuustoa ja maitorahkaa. Ikävä kyllä mun osalta leirin ajalla tehdyt ostokset ei tosiaan
jäänyt siihen. Niistä lisää sitten myöhemmin! :D

Taukojen jälkeen meillä oli nykytanssia puolitoistatuntia ja improa tunti. Nykytanssissa oli tosi hauskaa,
meillä oli kivoja sarjoja ja en mielestäni ole koskaan nauttinut nykäristä niin paljon kuin tuolla leirillä.
Impron fiilis parani päivä päivältä, ihan niin kuin meidän B-ryhmän yhteishenki. Improssa harjoteltiin
mm. äänimaailmaa ja liikkeitä äänen tukemiseksi.


Toisella pitkällä tauolla, siis tauolla ennen workshoppia, päädyttiin ulos ottamaan kuvia. Voi jeesus,
miten epäonnistuneita tulikaan suurimmasta osasta, hahah! Ensimmäinen kuva, sille saa nauraa ääneen.
Asento ja olemus muutenkin on niin huvittava, mutta kattokaapa tuota nilkkaa. Näytän metsurilta.
Jos joku seurailee mua instagramissa, niin saattoi nähdäkin jo vastaavan tilt-kuvan mikä tuo viimeinen
on. Ne taisivatkin olla ainoita onnistuneita kuvia tuolta reissulta. Noh, onneksi ei jääneet viimeisiksi! 

Illalla koitettiin mennä suhteellisen ajoissa nukkumaan. Seuraava päivä nimittäin, huhhuh, herätyksen
ensimmäinen luku alkoi viitosella. Siitä lisää seuraavassa postauksessa, heipparallaa! :--)

Psst. mitä piditte? vielä olisi kaksi tulossa.

6/3/14

kesäloma


Moikka vaan! Pakko kiittää nyt alkuun kaikkia ihanista, tsemppaavista kommenteista.
Kerrankin vähän parempia uutisia.
Tänään oli akatemian kesäkurssin eka päivä. Harkitsin viikonlopun yli että menenkö, annanko
mielen rauhottua niistä lukuisista epäonnistumisista ja jatkan balettia vasta heinäkuussa.
No, menin kuitenkin. Eikä kaduta.
Kerrankin tuntui, että mä ehkä olen oppinutkin jotain. Juha piti tunnin ja se ihan oikeasti
meni hyvin. No hyvin ja hyvin, tuntu siltä kuitenkin. Vaikka tuli pieniä mokia,
mä en keskeyttänyt vaan jatkoin. Tuntuu tyhmältä sanoa näin, mutta mä todellakin ylitin itseni
ja olen ylpeä siitä. Voikun tää jatkuis näin.
Repertuaarin piti Satu ja harjottelin vaihteeks Bluebirdiä. Se oli hauskaa, nautin siitä tosissani
vaikka varpaat onkin nyt niin auki etten tiedä miten selviän huomisesta. Gääk.
Siitä huolimatta, että näytin kuulemma ravulta välillä sitä varkkaa tehdessäni, reppakin meni
suhteellisen hyvin. Jes! Oon yhtä hymyä. Lisäks näin Hennaa ja Carlaa ja muita ryhmäläisiä.
Superpäivä. Mutta.. huominen. Mä en edes halua ajatella sitä.
Olenko mä aiemmin puhun siitä järkyttävän, hirveän, oksettavasta suhteesta, mikä mulle on padikseen!?
Mä vihaan pas de deuxta niin paljon, vihaan, vihaan, vihaan.
Ja koska nyt hämmästelette siellä, miksi mä sitä vihaan, niin syitä on muutama.
Mä pelkään korkeita paikkoja, ja siis se on ihan järkyttävää, kun mua nostetaan. Useamman
kerran olen huutanut kurkku suorana kun oon päässyt ylös, hyi kamala. Se vain on kauheeta.
Ja tottakai poikienkin pitää harjoitella, mutta jos on jätkä joka on vähän vasta tehnyt,
se on vielä arveluuttavampaa. Toisinaan mä myös säälin sitä poikaa joka joutuu mun parikseni,
mä painan kuin muuli ja oon pitkä enkä osaa itsekkään.
Pas de deux on hirveintä ikinä.
Kaiken lisäks mulla on vielä nämä auenneet rakkulat varpaissa, haavoja ja vaikka mitä tän päiväsen
repertuaarin jäljiltä, mä kuolen huomenna. Voi jeesus. Pelastakaa mut!!

PS. Koitan saada otettua jotain vähän normaalimpia kuvia, siis niinkun ihan treenikuvia ym jatkossa,
nyt on tullut vähän näitä pihabalettikuvia! Tykkään näistäkin, mutta välillä vähän arkisempaa, eiks vaan?