6/25/17

sairasloma ja treenikielto

Moikka! Kuten edellisessä postauksessa jo pohjustelinkin: tällä kertaa aion kirjoitella vähän asioita liittyen
sairaslomaan ja treenikieltoon, siitä selviämiseen henkisesti ja fyysisesti sekä omista kokemuksistani.
Kuten monet jo varmasti tietävätkin, olen nyt ollut lähestulkoon koko kevään polvivamman
takia sairaslomalla. Miten olen saanut nyt aikani kulumaan, mitä olen tehnyt, miten olen voinut?

Usein sairaslomat ja treenikiellot tulevat jokseenkin yllättäen. Vammautuessa tai muun harjoittelun
estävän vaivan ilmentyessä saattaa ehkä käydä mielessä muutaman treenipäivän väliin jättäminen.
Ei sen kummempaa. Viikonloppu lepoa ja sitten taas takaisin töihin, eikö vain?
No - jos lääkäri sitten sanookin, että nyt kuukauden paussi kaikesta liikunnasta. Sen jälkeen voi
ehkä harkita vesikävelyä. Ja sitten yllättäen sairasloma vain venyy ja venyy ja venyy. Tällainen tilanne saattaa
tuntua hirmuisen raskaalta ja vaikealta - siltä se saakin tuntua! Jos joutuu luopumaan jostain (oli se sitten väliaikaisesti
tai lopullisesti), mitä on yleensä tehnyt päivät pitkät ja mikä on ollut ainoa tavoite elämässä, on
erittäin okei olla surullinen. Kukapa ei olisi? Itselläni sairasloman alkupuoli meni suhteellisen
helposti. Kävin katsomassa treenejä, treenasin yläkroppaa minkä kerkesin ja opettelin koreografioita
kevätnäytöksiin aamusta yöhön. Tein lukiojuttuja ahkerasti. Uskalsin syödä enemmän, koska ei tarvinnut seistä rivissä vertailtavana
joka päivä ja sain myös nukuttua aamuisin pidempään. Tämä johtui ainoastaan siitä, että minulla
oli yhä toivoa ja varmuutta loppukeväälle: olin päättänyt olevani mukana kevätnäytöksissä.
Kun sairaslomaani pidennettiin, tuntui kuin elämästä olisi pudonnut pohja. Syntyi suuri pelko ja ahdistus.
Pelko tulevaisuudesta: mitä jos urani tyssää jo ennen kuin se ehtii alkaa? Tälläkin hetkellä, kun en vieläkään
saa tanssia, hiipii tämä ajatus aina välillä päähän. Onhan se ihan aiheellinen pelko tietysti, mutta ei sen pitäisi
antaa hallita elämää.
Ahdistus tuli lähinnä omasta kehosta. Syöminen ei tuntunut enää tarpeelliselta, koska mitä muka kulutan, jos en treenaa?
Alkoi myös pakkoliikunta, jota minulla on hyvin hyvin vähän ollut aiemmin, koska olen automaattisesti
saanut päivittäin mukavan määrän liikuntaa. Nyt kun treeniä ei ollut, en pystynyt olemaan paikallani.
Kävelin kaikki pitkätkin välimatkat, vaikka olisin raitiovaunulla tai bussilla päässyt. En katsonut
harjoituksia istuen lattialla, vaan venytellen, lihasliikkeitä tehden, seinää vasten istuen. Olin väsynyt ja kuluin nopeasti loppuun.
Tämä treenaaminen ei ollut sellaista, mistä olisin nauttinut: lähinnä vain keino hallita ahdistusta,
joka mitättömän energiansaannin ja pakkoliikunnan ansiosta vain lisääntyi. Voitte vain arvata, ettei
tilanne päättynyt hyvin.
Lopulta makasin koko päivän sängyssä tekemättä mitään. En jaksanut kävellä edes jääkaapille.
Laskin minuutteja siihen, että voisin mennä suihkuun - suihkun jälkeen voisi taas mennä nukkumaan.
Koulujutut jäivät tekemättä ja balettitunnit katsomatta.
Ulkopuolisen avun kautta oloni saatiin kohentumaan, ja nyt viimeaikoina on mennyt taas paremmin.
Tämä oli opettavainen kevät. Nyt tiedän, miten varautua tuleviin sairaslomiin. Tiedän, mitä tehdä
toisin ja missä voisin höllätä itseni kanssa. Näitä ajatuksia aion nyt kirjoittaa teidänkin nähtävillenne.

1. Hengitä ja anna aikaa itsellesi. Kuten jo sanoin, tilanne voi ja saa tuntua pahalta. Ei se mitään.
Itke jos itkettää, hakkaa tyynyä jos siltä tuntuu. Käänny kuraattorien, psykologien, terapeuttien, opettajien,
lääkäreiden, vanhempien, ystävien tai kenen tahansa luotettavan tahon puoleen. Puhu tunteistasi ja
ajatuksistasi. Kirjoita niitä ylös. Älä anna niiden syödä itseäsi sisältä. Hengitä, hengitä, hengitä.
2. Anna itsellesi anteeksi. Jos tilanne on se, että makaat sängyn pohjalla, etkä löydä motivaatiota
nousemiseen, ole onnellinen että tilanne todellakin saa olla se. Jaksamattomuus ei ole sinun syytäsi.
Halaa itseäsi, sano että kaikki järjestyy, koska kaikki todellakin tulee järjestymään.
3. Syö. Ihminen kuluttaa aivan mielettömiä määriä kaloreita päivittäin, vaikka ei urheilisikaan. Jos
et syö, sinä mm. menetät suurella työllä kehittyneet lihaksesi, mielialasi laskee, paluu treeneihin tuntuu vaikeammalta
ja niin edelleen. Lista on pitkä, älä kokeile nähdäksesi mitä muuta siihen sisältyy.
4. Lepää. Jos sinulle määrätään lepoa, niin lepää. Ansaitset levon. Nauti kiireettömyydestä ja siitä,
että jokainen solusi saa hetken olla vain paikallaan. Sinulla on koko elämä aikaa juosta pää kolmantena
jalkana. Mutta nyt: anna kaiken vain lipua ohi ja jatka vauhdikasta arkeasi vasta, kun sen aika on.
5. Etsi uusia rentoutumismenetelmiä. Lukeminen, telkkari, kylpeminen, kirjoittaminen, leipominen.
Mikä vain on mahdollista. Itse olen kokenut erittäin hyödylliseksi Taijin.
6. Pidä hauskaa! Tapaa ystäviäsi nyt kerrankin, kun sinulla on aikaa. Matkustele, tutki kotikulmiasi.
Käy ulkona ja hymyile sydämestäsi. Tunne, miten maailma hymyilee takaisin!
7. Opiskele. Kun aikaa on enemmän, voit mennä vaikkapa kirjastoon lukemaan koulujuttuja.
Voit panostaa kesken oleviin opintoihisi tai alkaa opiskelemaan jotain uutta, joka sinua kiinnostaa.
Arvosanat kohoavat helposti, kun käyttää päivästä vähän ylimääräistä aikaa lukemiseen ja muistiinpanoihin.
Ja mikä onkaan parempaa, kuin uusien asioiden oppiminen!
Tässä kohtaa kuitenkin muistutan, ettei tätäkään ole pakko tehdä. Jos opiskelu ei tunnu oikealta asialta
sinulle juuri nyt tehtäväksi, niin älä tee sitä! Käytä aika jotenkin toisin.
8. Käy katsomassa treenitunteja tai vanhoja tanssivideoitasi ja kirjoita korjauksia ylös. Tanssinkin opiskeluun
kuuluu paljon sitä päänsisäistä työskentelyä. Kun pääset takaisin tunneille, tiedät jo valmiiksi, mitä lähdet kehittämään!
9. Treenaa muita asioita. Jos treenikielto on sellainen, ettet saa tehdä mitään, niin palaa ehdottomasti
kohtaan 4. Sitä suosittelen kaikille: absoluuttista taukoa, vaikkakin sitten lyhyttä, jotta saa koota
hieman ajatuksiaan. Kun oma olo sen sallii, niin treenaa niitä asioita, jotka eivät vammaasi koske.
Jalkavamman omaavat voivat treenata ylävartaloa ja vice versa. Keskivartalotreeniä pystyy tekemään
aika monimuotoisesti.
Kannattaa keskittyä omien heikkouksien vahvistamiseen ja niiden harjoittamiseen. Tämäkin tulee
helpottamaan paluuta treeneihin.
 Tässä vielä huomautus: pyri erottamaan pakkoliikunta ja puhdas halu treenata.
Sinun ei ole pakko juosta salille ja takaisin monta kertaa päivässä, jos et niin halua tehdä.
10. Kuntouta rauhassa. Älä palaa harjoittelun pariin liian aikaisin, sillä vaarana on pidennetty sairasloma tai lopullinen kielto.
Käy ammattitaitoisilla fysioterapeuteilla, jotka ohjaavat sinulle oikeat liikkeet vammautuneen kehonosan
kuntouttamiseen. Yksilöllisten harjoitteiden ohella esimerkiksi kevyt uinti tai vesijuoksu/kävely ovat
loistavia kuntoutusmenetelmiä veden kannatuksen ansioista.

Paljon tsemppiä kaikille vammoista ja muista vaikeuksista kärsiville. Kyllä me tästä selvitään!
Toivottavasti postauksesta oli jollekin apua. Mukavaa viikonloppua, nauttikaa kesästä!

6/3/17

mitä kuuluu

Moikka! Tänään kirjoittelen ihan vain viimeaikaisista kuulumisista ja niin edelleen, nyt kun ei taas
vähän aikaan ole tullut itsestäni ilmoitettua tänne blogin puolelle. Mistäköhän sitä nyt alottaisi.
Examin tienoilla polveni alkoi vaivata ikävästi. Kyykistyminen ja portaiden kapuaminen alkoi sattua.
Juttelin fysion kanssa ja hän ehdotti lihasten rullailua ja pallottelua - kipuhan olisi hyvin voinut johtua
siitä, että ennen examia treenasimme ihan mielettömän kovaa. Olimme aika väärässä.
Kipu voimistui entisestään, ja jatkoin silti tanssimista. Emrecanin modernia biisiä harjoitellessa
polven tilanne paheni niin, että pian tavallinen kävely ja jopa istuminen sattui. Polvi turposi ja
lähdin sitten lääkärille asiaa tarkemmin tutkimaan. Ja sieltä röntgeniin. Ja sieltä magneettiin.
Ja takaisin lääkäriin.
Kävi ilmi, että polvessani oleva rustopinta on hieman rikkoutunut ja muistaakseni sääriluunpää (aivan
varma en tästä nyt ole, olen vähän huono lääkärikielessä) painautunut alaspäin. Kohtalaista ödeemaa
koko alue täynnä. No, sairaslomalle mars. Olin vielä alkuvaiheilla suhteellisen toiveikas tämän
suhteen - olin aivan varma vielä viikkoa ennen näytöksiä, että niihin olisin osallistumassa.
Aina asiat eivät kuitenkaan mene kuten on suunniteltu. Sairasloma venyi ja venyi ja jouduin
jättäytymään ulos kaikista kuudesta kevätnäytöksestä sekä Kuopion kiertueesta. Voitte ehkä kuvitella,
miten pahalta se tuntui. Ja tuntuu edelleen. Koko kevät valui viemäristä alas. 
Toissapäivänä kävin fysiolla uudelleen. Hän avasi nilkkalukon ja jotain myös vammautuneesta
polvesta korjaten samalla linjausvirheen. Pakko sanoa, että sen jälkeen tämä on tuntunut paljon
paremmalta. Olen edelleen saikulla, mutta ehkä tästä kohta jopa päästään takaisin balettitunneille.
Luojan kiitos Ophélie jatkaa meidän opettajanamme vielä ainakin ensivuoden, sillä minusta tuntuu,
että hänellä on minulle vielä todella paljon annettavaa! Tämän vuoden aikana en ole saanut
ranskalaisesta tekniikasta ja opetustyylistä vielä kaikkea irti. Yritän uskotella, että tämä on ollut
vasta ns. tutustumisvuosi kouluun ja itseeni ammattikoululaisena/lukiolaisena. Seuraavana vuonna
sitten syvennytään tähän maailmaan entisestään. Suuret ovat toiveet.
Muilla alkoi kesäloma nyt, itselläni se käytännössä loppuu nyt. Seuraavat kaksi viikkoa käyn
lukiossa. Vuoden aikana sain kursseja kyllä suoritettua erinomaisin arvosanoin, mutta matikka
ja fysiikka jäivät tällä kertaa kokonaan tekemättä. Sellaista sisältää Sallan kesäkuu siis!
Niin, ja toivottavasti pääsen pian myös balettiin. Nyt alkaa nimittäin jo sormi syyhytä tankoa kohti...
Suunnitelmissa olisi nyt tehdä vielä tarkempi postaus siitä, että miten kannattaa käyttää aika kun
on saanut treenikiellon ja miten minä itse sen käytin. Pahoittelen epäaktiivisuuttani täällä! En lupaa
mitään, mutta tavoittelen vähän ahkerampaa postaustahtia tulevaisuudessa, hahah.
Oikein ihanaa kesän alkua kaikille, nauttikaa koko sydämienne kyllyydestä!
Tulisipa ne rantakelitkin jo...

3/20/17

vastaukset

Kuinka paljon treenaat viikossa?
Balettioppilaitoksella koulua meillä on tavallisesti viitenä päivänä viikossa. Jokaisena päivänä treenaan useita tunteja.
Viikonloppuisin saattaa olla ylimääräisiä/vapaaehtoisia harjoituksia tai näytöksiä, joten toisinaan
treenaan myös silloin. Tässä ohessa tietysti omat oheisharjoitellut.
Tarkka kokonaismäärä on vähän vaikea arvioida!
Kuka on sinun idolisi?
Oh... niitä on niin monia! Sekä omassa ikäluokkassa sekä ammattilaisissa, Suomessa ja ulkomailla.
Alina Somova, Polina Semionova, Natalia Osipova, Oksana Skorik, Desislava Stoeva, Tiina
Myllymäki, Marlen Fuerte, Liudmila Konovalova, 
Svetlana ZakharovaKsenia
Zhiganshina, Marianela Nunez... siis ihan totta, tämä lista voisi jatkua ikuisuuksiin. Tässä ei läheskään
kaikki! Arvostan niin monia tanssijoita, myös ihan tästä lähipiiristäni.
Mistä yumikoja voi ostaa ja kuinka paljon ne maksavat?
Yumikoja voit tilata täältä. Suomesta niitä ei voi ostaa suoraan kaupoista, vaan tilaukset tehdään
joko Yumigirlin kautta tai suoraan sivustolta. Itse myymälöitä on New Yorkissa,
Berliinissä ja Tokiossa. Yumikoiden hinta vaihtelee materiaalin, mallin jne. mukaan, mutta kyllä
niiden tilaaminen aika tyyristä puuhaa on.
Mitä luulet, että teet kun valmistut? Entä mikä olisi sinun unelmasi?
Tavoitteena sekä unelmana olisi saada töitä tanssijana heti valmistuttuani. Siitä sitten sellainen
tasainen nousu solistiksi. Hienon uran jälkeen vaihtuisi ammatiksi kenties koreografi, baletinopettaja..
Jännittävää nähdä, mitä tulevan pitää.
Mikä on sinun lempivariaatiosi?
Esmeralda, Odette ja Odile, Gamzattin temppelivariaatio, Walburgis Night, Tchaikovsky PDD, tämä
Corsaire mitä tällä hetkellä harjoittelen, Aurora II Act. Tykkään niiiin useista variaatioista. Joistain
tykkään erityisesti miellyttävän musiikin takia, esim. Myrtha, Napoli (nro?) ja Raymondan Pizzicato.
 Paras kokemus baletissa?
Varmaan täytyy nyt sanoa että Lumikuningatar. Se oli jotain niin mieletöntä ja uutta!
Mikä on parasta esityksissä?
Se, että voit olla joku ihan muu vähän aikaa, mutta ihan omalla tavallasi. Rakastan sitä, että voin
elää siinä musiikissa, siinä hetkessä ja eläytyä rooliini koko sydämeni pohjasta. Ja se adrenaliini,
se että tuntee tanssin ihan koko kehossa.
Mitä (Baol) Ammatillisen koulutuksen pääsykokeissa tehtiin ja kuinka paljon pyrkijöitä oli?
Ensimmäisenä päivänä tanssittiin balettia ja nykytanssia, seuraavana päivänä haastateltiin hakijat,
oli kropan tarkastus fysiolla ja tanssittiin vielä yksi balettitunti sekä variaatiot. Oli aika paljon hakijoita,
iso osa karsiutui jo ensimmäisenä päivänä pois.
Oletko viihtynyt Balettioppilaitoksella? Minkä pituisia päivät yleensä ovat?
Olen kyllä. Tällä viikolla ihan poikkeuksellisen pitkiä, mutta sellainen vakio on että 8-16 tai
sitten lukiopäivinä 9-12.
Meikkaatko kouluun nyt kun opiskelet tanssia?
Periaatteessa aina kyllä. Jos en jaksa, niin sitten en. Ei tämä koulu ole muuttanut meikkirutiineitani
miksikään, kun ei minulla ole koskaan ollut tapana laittaa mitään juhlameikkejä arkisin. Kunhan
tummennan kulmakarvat niin pärjään jo aika pitkälle.

Koetko, että perheesi ja ystäväsi tukevat sinun balettiuraasi?
Nykyään huomattavasti enemmän, kuin esimerkiksi silloin kun hain Akatemialle.
Jos et olisi lähtenyt tanssin maailmaan peruskoulun jälkeen niin mihin olisit mennyt?
Olisin jatkanut Akatemialla ja mennyt Ressun lukioon.
Onko sinulla jotain lempivaatteita?
On toki! Olen hirmuisen mukavuudenhaluinen (lue: laiska) pukeutumisen suhteen, joten arkisin
voit nähdä minut jättimäisissä villa- tai collagepaidoissa ja ylisuurissa farkuissa tai lökäreissä.
Mukavuuden nimissä siis lempivaatteeni on isoäitini tekemä vihreä pörröinen villapaita.
Onko sinulla joku lempileffa tai leffoja?
Amelié, Black Swan, Cria Cuervos, Donnie Darko, Starving In Suburbia, Girl Interrupted, Pieni
Suklaapuoti, The Shutter Island, Suicide Squad, Pulp Fiction ja Billy Elliot. Lisää etsin jatkuvasti.
Ja olen siis sellainen ihminen, joka katsoo saman (hyvän) elokuvan tuhat kertaa eikä kyllästy.
Mistä tykkäät ostaa vaatteesi?
UFF, Monki ja H&M.
Haluaisitko tatuoinnin? Jos kyllä, niin minkälaisen?
Haluaisin, montakin! Ihan ykkösenä pienen Mahayana-Buddhan, todennäköisesti korvan taakse.
3 hyvää ja huonoa puolta itsessäsi?
Olen empaattinen, musikaalinen ja lujasti kiinni pitävä, kovaa rakastava ystävä.
En osaa pitää huolta itsestäni, olen kateellinen muille enkä puhu asioistani silloin kun pitäisi.
Onko kukaan koskaan epäillyt, ettet voisi tulla balettitanssijaksi? Oletko itse epäillyt?
On, varmasti yhä edelleen moni epäilee. Epäilen itsekin aivan liian usein. Kenties muidenkin epäilykset
väistyisivät kun alkaisin itse luottaa itseeni.
Miten olet päässyt eroon liiasta itsekriittisyydestä ja muihin vertailusta?http://img1.blogblog.com/img/blank.gif
Voi kuules, en olekaan päässyt. Tappelen näiden asioiden kanssa aivan jatkuvasti, paljon.
Onko sinulla koskaan yksinäinen olo?
Päivittäin.

Kerro ihan kaikki treeni mitä teet, kuinka useasti (venyttely myös, "lepäätkö" lepopäivänä jos
sinulla sellainen on), ja jaatko jollain tapaa lihaskuntoharjoitteita eri päiville jne.
Koulun treenin ohessa minulla on lihaskunto-ohjelma, jonka teen kokonaan kolme kertaa viikossa
ja osittain aamuisin. Siihen sisältyy liikkeitä monelle eri osa-alueelle. Kuntosalilla minun pitäisi
käydä useammin, mutta toistaiseksi en ole käyntejäni onnistunut säännöllistämään. Siinä ainakin
parantamisen varaa. Venyttelyä teen päivittäin omatoimisesti 1-2 kertaa kunnolla.
Lepopäivät ovat harvinaista herkkua, joten viimeaikoina olen alkanut arvostaa niitä enemmän ja
käyttänyt aikaani pääosin muihin juttuihin, enkä pelkkään treenaamiseen.
Oletko viihtynyt paremmin Balettioppilaitoksella vai Balettiakatemialla?
Tämä on vaikea kysymys. Baolilla omat todella hyvät puolensa, mutta Akatemiasta ehti muodostua
minulle jo toinen koti, ja siellä olevat ihmiset olivat - ja ovat edelleen - hirmuisen tärkeitä ja rakkaita minulle.
Pakko siis ehkä sanoa, että Akatemialla viihdyin paremmin. Toisaalta tämä on vasta ensimmäinen
vuoteni Baolilla, joten en vielä antaisi lopullista tuomiota!
Mikä olisi "normaali paino" 167cm pituiselle?
En ole lääkäri, joten en tiedä. Riippuu kehosi koostumuksesta, treenaatko paljon jne.
Periaatteessa biologisen painon pitäisi iän myötä tasoittua, joten pienistä heittelyistä ei kannata
huolehtia, vaan ennemminkin siitä että saa tarpeeksi ravintoa ja sopivasti liikuntaa. Kyllä kroppa
tietää, mikä sinulle on terve paino. Äläkä ikinä pilaa sitä esimerkiksi syömällä huonosti.
Minulle tulee aina nälkä balettitunnin aikana, jonka takia en jaksa yleensä tehdä täysiä.
Vaikka söisin paljonkin ennen tuntia, niin tulee kuitenkin nälkä jo ensimmäisen plién aikana.
Olen myös allerginen pähkinöille, joten en voi syödä niitä ennen tuntia, vaikka ne kuulemma
pitävät nälkää. Onko siis mitään vinkkejä mitä kannattaisi syödä ennen tuntia?

Oi, itselläni on ollut joskus sama vaiva. Kurja juttu, mutta ei hätää! Kiinnitätkö paljonkin huomiota
ruokasi laatuun (syötkö kunnon ruokaa) - saatko kaikkia tarvittavia ravintoaineita, esimerkiksi tarpeeksi
proteiinia? Ovatko ateriasi tarpeeksi energiapitoisia? Syötkö tasaisesti päivän mittaan, aamusta
lähtien, ja muistatko välipalat? Juotko tarpeeksi?
Mikäli treenaat iltaisin/iltapäivisin, olet todennäköisesti jo syönyt (hyvän ja tukevan!) lounaan, ehkä
jonkun pienen välipalankin. Sen jälkeen, ennen tuntia, suosittelisin ehkä syömään jotain energiapitoista,
joka ei kuitenkaan turvota (oman kokeilun kautta löytää lopulta ne omalle keholle
sopivat vaihtoehdot) ja pitää nälkää pitkään. Ruisleipää, avokadoa, banaania, proteiinipatukkaa,
rahkaa, näin esimerkiksi. Voit myös kokeilla nutrijuomia, jotka ovat erittäin energia- ja ravintoaine-
pitoisia. Niitä käytetään usein aliravitsemuksen hoitamiseen, mutta en näe yhtäkään syytä että
mikset voisi niitä ostaa välipalajuomiksi, jos muut ruokailut ovat oikeanlaiset ja silti jää nälkä.
Merkkejä on varmasti monia, itse olen tottunut käyttämään Nutrician Nutridrinkkejä. Niitä saa Apteekista.
Niin, ja voisin myös suositella lämpimästi Herbalifen ateriankorvikejauheita!
Tässä nyt tällainen lyhyt romaani, hah, toivottavasti oli vähän edes apua.
Lempibalettidokumentit ja -kirjat ja tanssileffat?
Olen nähnyt muistaakseni vain kaksi tai kolme dokumenttia, joten vertailukohteita on hyvin vähän!
The Beautiful Tragedy on kuitenkin lemppari niistä. Siinä keskitytään Oksana Skorikin nuoruuteen.
Kirjat, hmm.. Ei taida olla yhtäkään erityistä suosikkia. Tanssiaiheisia leffojakin on niin kovin vähän,
mutta niistä vähästä, mitä olen nähnyt, suosikkejani ovat Black Swan, Billy Elliot ja Sydänten tanssi.
Voitko tehdä postauksen, jossa kerrot mahdollisimman paljon päivästäsi Balettioppilaitoksella,
mitä kaikkea teette balettitunnilla yms.?
Joo!
Onko sinulla snäppiä?
On, @sallieyoh. Tervetuloa vain, My Storyni ovat yleensä kovin hämmentäviä.
Kuinka monta piruettia pystyt tekemään?
Ennätys on oikealle yhdeksän, parketilla ja sukat jalassa. Kärjillä ennätys viisi, pehmeillä kuusi.
Tavallisesti tunneilla pyörin kahdesta neljään piruettia.
Onko vinkkejä, miten saisi enemmän piruetteja huonommalle puolelle?
Tämä on itsellänikin suuri struggle! Pelkään vasemmalle pyörimistä kärjillä hirmuisesti. Voisin
kuitenkin vinkata, että vertaile puoliasi: mitä teet eritavoin, kun pyörit toiselle puolelle paremmin?
Harjoittele asentoa pelkästään paikallaan balanssissa ja vaikkapa spinnerillä.
Ja tietysti faktahan on se, että piruetit tulevat pyörimällä.
Kuka on ollut lempi baletinopettajasi?
En osaa sanoa, sillä viimeisimmät ovat olleet kaikki niin ihania ja upeita omalla tavallaan.
...mutta välttämättäkin tässä kohtaa kuiskaan hiljaa että Juha Kirjonen.

Onko ryhmässäsi joitain opettajan "suosikkeja"?
Tästä voi varmaan olla montaa mieltä. Yleensäkin on erittäin inhmillistä, että opettajalla on suosikkeja,
mutta ammattitaidosta kertoo se, että miten hyvin sen saa pidettyä piilossa oppilailta.
Ophelié on periaatteessa aina ihanan tasapuolinen eikä näytä suosikkejaan ikinä epäreiluin konstein.

Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajalla?
Siivota, katsoa Netflixiä, uida, nähdä rakkaita ihmisiä, kirjoittaa, lukea, blogata, kuunnella musiikkia
ja selata Tumblria, piirtää, maalata, säveltää, soittaa pianoa, laulaa, käydä elokuvissa ja museoissa, syödä jäätelöä...
 Tiedetäänkö Balettioppilaitoksella terveydentilastasi?
Kyllä, ainakin he keiden on tarpeellista tietää.
 Kuka on paras ystäväsi?
Emma ja Siiri, ihan pikkulapsista saakka.
Mitä pitäisi tehdä, kun on menkat ja on balettia? Onko mitään vinkkejä?
Olen ehkä vähän väärä henkilö tähän vastaamaan! Mitä nyt tietääkseni tamponi on kai paras
vaihtoehto, monet ovat ainakin niin sanoneet.
 Miten pääsen eroon siitä, että pelkään yrittää baletissa uusia asioita?
Aloita pienesti! Kehitä tekniikkasi niin hyväksi, että epäonnistumiset eivät ole ainakaan siitä kiinni.
Vammoja tulee ja menee, ja ikävä kyllä ne usein jäävät takaraivoon muistutukseksi. Mutta
ihan totta, et sinä korkealta kaadu! Ja jos kaadut, niin nouset ylös. Yritä aina uudestaan ja uudestaan.
Kysy opettajilta henkilökohtaisesti apua, pyydä heitä näyttämään uusi liike hitaasti ja tarkasti.
Heti ei tarvitse osata tai onnistua, hoe sitä itsellesi aina kun jännittää kokeilla jotain uutta!
Riittämättömyyden tunne on varmaan sinulle tuttua myös.
Miten kaikesta tällaisesta pääsisi eroon/miten itse parannat henkistä puoltasi?
On erittäin tuttua, kyllä. Älä vertaile itseäsi muihin, se on pahinta myrkkyä. Olet hyvä, ihana ja
kehityskelpoinen juuri sellaisena kuin olet. Ja olet ainutlaatuinen! Kukaan muu ei ole sellainen,
kuin sinä. Ja riität oikein hyvin, riität tälle maailmalle ja ihmisille ympärilläsi. Tärkeintä olisi,
että ymmärtäisit riittäväsi myös itsellesi. Et tarvitse mitään muuta, kuin itsesi, koska lopulta sinä
olet se ainoa, joka itsestäsi huolen pitää. Kaikki muu on katoavaista.
Harjoita jatkuvasti sitä tärkeintä rakkautta, itserakkautta. Kehu itseäsi, kehu tekojasi. Älä toru turhista
 asioista, jotka oikeasti ansaitset. Pysy aina rehellisenä itsellesi ja muille, anna anteeksi itsellesi ja
muille. Puhuisitko samalla tavalla läheisillesi, kuin puhut itsellesi silloin, kun koet ettet ole tarpeeksi?
Et. Älä siis puhu itsellesikään niin. Käännä vihapuheet kehityspuheiksi, mieti miten voisit parantaa
itseäsi tervein ja mielekkäin keinoin.
Etsi itsestäsi aina uusia, ihania puolia ja piirteitä.
Sinä riität. Sinä riität. Sinä riität. Ja minä riitän!